Blogit

Elokuvakriitikko Kalle Kinnusen elokuvablogi.

3D-keskustelua, osa 1: Paljastaako Harry Potterin suosio 3D-bisnesbuumin kuplaksi?

Blogit Kuvien takaa 23.11.2010 06:32
Kalle Kinnunen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Virallisen totuuden piti olla, että kaikki isot elokuvat tehdään tästä lähin 3D:nä, tai sitten ne eivät ole isoja ja suosittuja. Rikkooko uuden Harry Potterin suosio vasta sovitun kaavan?

Viime viikolla ensi-iltansa saanut uusi Potter teki elokuvasarjan avausennätyksen. Siis tahkosi sairaasti rahaa.

Vaikka se ei ole 3D!

Suksee varmasti huojensi niiden Warner Bros.-studiopomojen mieliä, jotka olivat uhkarohkeasti päättäneet, ettei Potteria sittenkään levitetä väkisin jälkikäteen 3D:ksi väännetyssä muodossa.

Ilmoitus elokuvan kaksiulotteisuudesta tuli vain muutamia viikkoja ennen ensi-iltaa. Asia muotoiltiin niin, ettei 3D-versio ehdi valmistua. Lienee kuitenkin ilmiselvää, että jälkituotanto-3D-efekti osoittautui pettymykseksi ja riskiä katsojien vieraannuttamisesta ei haluttu ottaa.

Los Angeles Timesin elokuvablogissa mietitään, mitä ihan perinteiseen tapaan kaksiulotteisen Potterin rymymenestys tarkoittaa.

Nyt näyttää siltä, että viidestä suosituimmasta vuonna 2010 ensi-iltansa saaneesta näytelmäelokuvasta vain yksi, Liisa ihmemaassa, on 3D.

”Of course, you could argue that these 2-D movies would have made even more money had they come out in 3-D. But it’s impossible to know if doing that wouldn’t have turned off at least some portion of the fan base”, Steven Zeitchik kirjoittaa.

Potterin levittäminen 3D:nä olisi lohkaissut kassaan ehkä 20 prosenttia enemmän dollareita, koska kolmiulotteisista esityksistä pyydetään kovempaa hintaa. Mutta jotkut eivät tykkää 3D:stä ollenkaan, ja saattavat jäädä kotiin.

”And yes, the counter-argument goes, the biggest movies don’t need 3-D the way others do. But in a way that only confirms what critics of 3-D have been saying for a while now: that, ”Avatar” and some animated movies excepted, 3-D is a novelty suited best to middling movies, little more than a marketing gimmick or a chance to collect a few extra dollars in ticket fees.”

Zeitchikin mukaan alkaa olla vaikea väittää, että 3D olisi se paljon puhuttu välttämättömyys edes isoille leffoille.

Mitäpä jos hän on oikeassa?

Mitä jos 3D on vain gimmick, temppu ja piristysruiske, jolla saadaan lisää katsojia juuri nyt?