Kalle Kinnusen elokuvablogi.

3D-keskustelua, osa 1: Paljastaako Harry Potterin suosio 3D-bisnesbuumin kuplaksi?

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 23.11.2010 06:32

Virallisen totuuden piti olla, että kaikki isot elokuvat tehdään tästä lähin 3D:nä, tai sitten ne eivät ole isoja ja suosittuja. Rikkooko uuden Harry Potterin suosio vasta sovitun kaavan?

Viime viikolla ensi-iltansa saanut uusi Potter teki elokuvasarjan avausennätyksen. Siis tahkosi sairaasti rahaa.

Vaikka se ei ole 3D!

Suksee varmasti huojensi niiden Warner Bros.-studiopomojen mieliä, jotka olivat uhkarohkeasti päättäneet, ettei Potteria sittenkään levitetä väkisin jälkikäteen 3D:ksi väännetyssä muodossa.

Ilmoitus elokuvan kaksiulotteisuudesta tuli vain muutamia viikkoja ennen ensi-iltaa. Asia muotoiltiin niin, ettei 3D-versio ehdi valmistua. Lienee kuitenkin ilmiselvää, että jälkituotanto-3D-efekti osoittautui pettymykseksi ja riskiä katsojien vieraannuttamisesta ei haluttu ottaa.

Los Angeles Timesin elokuvablogissa mietitään, mitä ihan perinteiseen tapaan kaksiulotteisen Potterin rymymenestys tarkoittaa.

Nyt näyttää siltä, että viidestä suosituimmasta vuonna 2010 ensi-iltansa saaneesta näytelmäelokuvasta vain yksi, Liisa ihmemaassa, on 3D.

”Of course, you could argue that these 2-D movies would have made even more money had they come out in 3-D. But it’s impossible to know if doing that wouldn’t have turned off at least some portion of the fan base”, Steven Zeitchik kirjoittaa.

Potterin levittäminen 3D:nä olisi lohkaissut kassaan ehkä 20 prosenttia enemmän dollareita, koska kolmiulotteisista esityksistä pyydetään kovempaa hintaa. Mutta jotkut eivät tykkää 3D:stä ollenkaan, ja saattavat jäädä kotiin.

”And yes, the counter-argument goes, the biggest movies don’t need 3-D the way others do. But in a way that only confirms what critics of 3-D have been saying for a while now: that, ”Avatar” and some animated movies excepted, 3-D is a novelty suited best to middling movies, little more than a marketing gimmick or a chance to collect a few extra dollars in ticket fees.”

Zeitchikin mukaan alkaa olla vaikea väittää, että 3D olisi se paljon puhuttu välttämättömyys edes isoille leffoille.

Mitäpä jos hän on oikeassa?

Mitä jos 3D on vain gimmick, temppu ja piristysruiske, jolla saadaan lisää katsojia juuri nyt?

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Edelleenkin hyvä tarina/juoni on parempi kuin ylitse vedetyt graafiset puolet. Peleissä on sama homma, jos pelattavuus on täysi susi tai juoni on tylsä niin kuka sitä viitsii ostaa vaikka siinä olisikin fotorealistiset grafiikat?

Hyviä nostoja, Kalle! Kunnon keskustelua 3D:stä ei Suomessa ole vielä käytykään.

Kuitenkin, ”nyt näyttää siltä, että viidestä suosituimmasta vuonna 2010 ensi-iltansa saaneesta näytelmäelokuvasta vain yksi, Liisa ihmemaassa, on 3D”.

Ei pidä paikkaansa ainakaan Suomessa, eikä USA:ssakaan.

Toy Story 3, jota tietenkin levitetään myös 3D-muodossa, on tienannut Pohjois-Amerikassa jo $414,7M (Box Office Guru) kun Liisa on saanut kasaan $334,2M, toki valtava määrä ranaa sekin.

Maailmanlaajuiset tuotot molemmilla ovat hieman yli miljardi dollaria. Toy Story 3 on vähän Liisaa edellä.

LA Timesin kirjoittaja listaakin vuoden parhaita avausviikonloppuja, ei kokonaistulosta.

Shrek ja ikuinen onnikin on muuten maailmanlaajuisesti mitaten Top 5:ssä. USA:ssa se tienasi aika heikosti, mutta muualla Shrekin franchise oli vielä voimissaan.

Koko planeetalla Inception on siis oikeastaan ainoa 2D-leffa Top5:ssä.

Muutoin olen sitä mieltä, että olen nähnyt pelkästään tämän vuoden aikana jo aivan liian monta 3D-leffaa, jonka tasoa kolmiulotteisuus ei ole nostanut tippaakaan.

Mutta koska kodinelektroniikka-, peli ja elokuvabisnes ovat niin vahvasti 3D:n takana, ei sitä kannata ihan vuoden tai kahden oikuksikaan laskea.

Kalpea katsastaja: Yritin olla ovela kun kirjoitin ”näytelmäelokuvista” sulkeakseni animaatiot pois, samoin siis kuin tuo Los Angeles Timesin bloggaaja.

Tällöin USA:n top vitoseen mahtuu 3D-pläjäyksistä vain Liisa. Titaanitkin jäävät juuri sopivasti Karate Kidin taa.

http://boxofficemojo.com/yearly/chart/?yr=2010&p=.htm

Jep, siinä tapauksessa olet tismalleen oikeassa.

Näytelmäelokuva-termin rajatkin häilyvät, ja vielä enemmän jos TS3 saa Oscar-ehdokkuuden parhaan elokuvan sarjassa. Sen lisäksi, että voittaa animaatiosarjan.

”Mitä jos 3D on vain gimmick, temppu ja piristysruiske, jolla saadaan lisää katsojia juuri nyt?”

Miten niin ”mitä jos”? Eikös tuo ole aika selkeästi kikka, piristysruiske, jolla saadaan lisää katsojia juuri nyt. Nähtäväksi jää sitten, että onko kikalla jotain pysyvämpää tulevaisuutta, vai haihtuuko pois. Ja eiköhän tuo Potterin toinen osa ehditä konvertoida 3D:ksi ja sopivasti saadaan tilaisuus laittaa tää seiskan eka osa 3D:nä uusintakierrokselle vähän ennen sitä, niin saadaan lypsettyä viimeisetkin pennit faneilta.

3D on toki osittain gimmick, mutta sen synty oli alkujaan uusien elokuvamuotojen tutkiminen. Alkuperäinen ajatus oli hieno. Voisiko katsoja kokea jotain enemmän kun kuvaa tuodaan lähemmäksi? Nyt se on kuitenkin ollut lähinnä keskinkertaisten elokuvien pelastuskeino. TS3 olisi ollut erinomainen elokuva ilmankin 3D efektiä.

Pitäisi miettiä, että mikä elokuva oikeasti hyötyy 3D efektistä? Kauhuelokuva? En ole vielä nähnyt Piranha 3D elokuvaa, mutta voisin olettaa, että siinä efektistä on oikeasti hyötyä.

Olen elokuvia harrrastava perheenisä ja yleensä katselen elokuvat kotona itse ostettuina, tai vuokrattuina. Elokuvateattereissa käyn keskim. 5-6 kertaa vuodessa. Itse ainakin katson leffat mieluummin 2D muodossa, ainakin siihen asti kunnes 3D tekniikasta voi nauttia ilman kömpelöitä laseja. Omassa lähipiirissäni ei ole ketään, joka varauksetta tunnustaisi katsovan mieluummin 3D, kuin 2D elokuvia, ei edes kukaan teini-ikäisistä lapsistani tai heidän ystävistään. Todellinen 3D elämys on vielä melko kaukana tulevaisuudessa. Tekniikka kehittyy kuitenkin huimalla vauhdilla. Sitä ’oikeaa’ 3D elämystä vielä odotellessa.

Johnsson: ”Omassa lähipiirissäni ei ole ketään, joka varauksetta tunnustaisi katsovan mieluummin 3D, kuin 2D elokuvia, ei edes kukaan teini-ikäisistä lapsistani tai heidän ystävistään. Todellinen 3D elämys on vielä melko kaukana tulevaisuudessa.”

Allekirjoitan lähipiirisi näkemykset – melkein kokonaan.

Siirtyköön keskustelu uudempaan blogimerkintään:

https://suomenkuvalehti.fi/blogit/kuvien-takaa/3d-keskustelua-osa-2-mitka-ovat-kolmiulotteisen-elokuvan-nakymat-juuri-nyt

Jatkan aiheesta viikon kuluttua uudella kulmalla, eli 3D:n kiinnostavilla puolilla. Niitä nimittäin on.

Jälleen väkisin väännettyä negatiivista uutisointia 3D:sta paniikissa olevan vanhanaikaisen 2D valtamedian taholta. Nyt kikkailemalla termillä ”näytelmäelokuva”. Ne jotka näkevät ja haluavat nähdä elokuvat stereoskooppisena 3D:nä ovat joutuneet syrjityiksi ja ihmisten aistien maksimaalinen hyödyntäminen ja kehittäminen kulttuurin ja teknologian keinoin on evolutiivisestikin äärettömän tärkeää sillä on jopa KIIRE. Ihmiset on liikaa vangittu 2-D Matrixiin. There is no sense in avoiding to develope your all senses.