Kalle Kinnusen elokuvablogi.

3D-hulluus leviää: Harry Potter-elokuvat muunnetaan kolmiulotteisiksi

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 26.1.2010 21:22

Ehdin maanantaina kirjoittaa, että kolmiulotteisen Avatar-elokuvan mielettömän menestyksen seurauksena elokuva-alalla tullaan tekemään 3D-ylilyöntejä. Uutisia teknologian ryöstöviljelystä näyttäisi tulevan nyt päivittäin.

Avatar sentään on tehty niin kuin kuin 3D-elokuva nyt suinkin osataan toteuttaa.

Jäljittelijöistä ei todennäköisesti voi sanoa samaa.

Enkä ollut turhaan huolissani: alan bisneslehti The Hollywood Reporterissa kerrottiin tänään skuuppina, että jo kuvatut kaksi viimeistä Harry Potter-elokuvaa muunnetaan jälkikäteen kolmiulotteisiksi.

Samoin käy Titaanien taistelu -toimintaspektaakkelille, jonka pääosassa on muuten Avatar-tähti Sam Worthington.

Tietenkään tällainen myöhäinen syvyysvaikutelman rendaaminen litteään elävään kuvaan ei mitenkään vastaa alun perin kolmiulotteiseksi sommiteltua ja uuden teknologian lainalaisuuksien mukaan leikattua elokuvaa, mutta who cares?

Ja väliäkö sillä, että Titaanien taistelun muokkaamiseen on aikaa vain reilu kuukausi ennen maailmanlaajuista ensi-iltaa?

Ei haittaa, sillä 3D on nyt in, ja sitä paitsi liput 3D-leffoihin maksavat enemmän, joten studiot tekevät mukavat lisätuotot.

3D-teknologia olisi varmasti kehityskelpoista, jos sille annetaan aikaa. Mutta näin tuhotaan sen maine – myymällä halpoja virityksiä aitona asiana, vain muutaman dollarin tähden.

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Jopas nyt Janne olet aloittanut pyhän sodan 3D:tä vastaan. Minulle ei tosin ole selvinnyt mikä siinä on pahaa. Olisiko tuo Harry Potter jollain tavalla kunniallisempi elokuva 2D:nä?

Trendiefektien puhkikuluttaminen heti alussa on sikäli tärkeää, että se vie nopeasti kehitystä eteenpäin. Parin vuoden päästä tusina-3D näyttää kuluttajille jo typerältä, jolloin elokuvateollisuus on pakotettu kehittämään laatua ja tuotantomenetelmiä.

Henkilökohtaisesti odotan malttamattomana sitä, kun teknologia ja korkea osaaminen ovat parin vuoden päästä useimpien pienemmänkin budjetin tekijöiden ulottuvilla. 3D luo cinematografisesti herkullisia uusia mahdollisuuksia. Ajatelkaapa vaikka luontodokkareita, joissa katsojat voivat olla joidenkin jättiläismäisten toukkien saartamana. Nam.

Jäädään odottelemaan ensimmäistä akikaurismäkeä mustavalkoisena mykkä-3D:nä. :-)

Elokuvantekijöille on annettu uutta tekniikkaa käyttöön. Vaikka studiot muuttaisivat Speden pierun 3D:ksi, niin silti sitä on hauskaa ja inspiroivaa kokeilla. En ymmärrä toimittajan huolta ollenkaan.

Hei Mac, etkö lue näitä kirjoituksia? Ei tässä mistään ”Jannen” pyhästä sodasta ole kysymys, vaan ihan aiheellinen huoli siitä, että toisessa formaatissa kuvattua elokuvaa yritetään survoa väkisin ihan toiseen tekniikkaan. Eli vähän samaan tapaan kuin mustavalkosten elokuvien värittäminen digitaalisesti. En kutsuisi sitä ”cinematografiseksi” edistykseksi vaan teknohuuman varjolla tapahtuvaksi elokuvataiteen riepotteluksi, joka saattaa pahimmillaan kääntyä itseään vastaan, kuten ”Janne” tuossa kirjoituksen lopussa pohdskelee.

Juu nöyrimmät pahoitteluni, meni kirjoittajat sekaisin. Ja onhan siinä pointtinsa, että teknohuuma saattaa hetkellisesti potkia elokuvakulttuuria nilkoille.

Kuitenkin joka jumalan kerta, kun mille tahansa taiteen alalle tulee joku uusi teknologinen keksintö, alkaa huolestuminen siitä, miten teknologia ripottelee ja tuhoaa taidemuotoa. Ja pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna kaikki teknologiset uudistukset ovat kuitenkin yksinomaan rikastuttaneet taidetta. Muutosvastarinnaksikin sitä voisi kai kutsua.

Kiitos kuitenkin Jannelle eli Kallelle keskustelua herättävistä kirjoituksista.

Napakymppi tuo vertaus mustavalkoelokuvan värittämiseen. Yhtä turhaa ja noloa.

No minun mielestäni erilaiset näkökulmat kulttuurin ja maailman muutokseen, jota sinä muutosvastarinnaksi kutsut, on pohjimmiltaan ihan hyväkin asia. Sillä näin sitä maailmaa muutetaan: kokeilemalla, pohtimalla, kritisoimalla. Monesti on käynyt niin, että terve kriittinen asenne on saattanut ohjata kulttuuria, taidetta, yhteiskuntaa, ym. inhimillistä toimintaa oikeaan suuntaan siltä tieltä jonne teknokraatit ovat sitä viemässä. Näistä ristipaineista ne todelliset muutokset syntyvät, eivät suinkaan insinöörien ja rahamiesten sokeasta sekoilusta.

Harry Pottereiden muuntaminen 3D:ksi ei kamalasti pelota. En ole yhtäkään niistä katsonut ja nyt houkuttelee vielä vähemmän. Titaanien taistelun jälkikäteiskonversiostakaan en olisi kovasti huolissani. Paskaa sekin on todennäköisesti, oli 3D:tä tai ei. Mutta siinä vaiheessa kun oikeasti hyviä pienemmän budjetin leffoja aletaan pakkoupottamaan 3D-muottiin, niin hälytyskellot alkaa soida.

Kinnunen toteaa: ”Avatarin miljardituotto voi sammuttaa monilta elokuvamoguleilta järjen valon. Jos iso studio tekee parissa vuodessa yhden elokuvan joka menestyy puoliksikin näin hyvin, voi se epäonnistua samaa yrittävissä puupääjutuissa monta kertaa.”

Mogulien järjen loiste on aina ollut kyseenalainen – ei 3D:n isompikaan uusi tuleminen siihen vaikuttane himpun vertaa. Toimittajan huoli sisältöjen liudentumisesta toissijaiseksi – oli kyse sitten ”leffasta yleensä” tai uusista uusimpien teknolelujen luoman pinnan alle jäämisestä – on silti sinänsä aiheellinen ja aina ajankohtainen. Älkäämme aliarvioiko tiedostavaa katsojaa (katsoja ymmärrettynä siis muunakin kuin ”kuluttajana” joka pomppii innoissaan, kun markkinoille saapuu kiva T-paita, leffan teemaan puristettu tietokonepeli ja muuta oheista. Katsoja joka osaa vaatia elokuvalta muutakin kuin räiskettä, teknisiä uutuusarvoja ja tehosteita, osaa vaatia sisältöä, dramaturgis-esteettisiä kokeiluja ja uusia näkökulmia (itseemme ja maailmaan) yhä edelleen.

Avatarista: kävimme katsomassa Avatarin fantsupelejä pelaavan nuorison kanssa. Huvittuneena laittoivat aikuiset ´3D-kakkulat nenilleen, asenteena ”lievästi skeptinen”. Voin kuitenkin sanoa, että koin yllättävän suurehkon ahaa:n, sillä vaikka Avatar-jälkipuhe pyörii ”3D – jos et ole sen puolella, olet sitä vastaan”-tason keskustelussa, katsomiskokemuksen anti oli teinien pelimaailmaa sivusta seuraavalle peräti merkittävä: juonen/kässärin tasolla A tavoittaa (ihan oikeesti…) jotakin siitä, miten nuori heppu pelikokemustaan ja avatariuden ja itsensä suhdetta voi hahmottaa. Kyse ei ole siitä, että reaalitodellisuus ja pelitodellisuus olisivat menossa nuorisolla sekaisin (kuten usein aika yksiulotteisesti esim. mediakritiikkiä luetaan). Nuoriso tunnistaa nämä koodit ja erot huomattavasti selkeämpinä kuin vanhempi sukupolvi, väitän.
Katsojat äänestelkööt jaloillaan – jos ei sisältöä, ei katsojia. Yhä edelleen siis näin.

Ophelian kanssa samoilla linjoilla. Lisäyksenä vielä, että Avatar näyttää melko pessimistisen (ellei sitten moraalifilosofisen dilemman) kuvan meistä ihmisistä ja maailmastamme: olemme Nietsczheläisittäin tuomitut mokaamaan. emme siis kykene rauhanomaiseen eloon, ellemme ota ja ryhdy hahmoiksi kuussa, jonka ilmaa ihminen ei voi hengittää (tuon kuun puolustuskeino ihmisen elementaarista pahuutta vastaan?) . Oppenheimer ei olisi halunnut, että ydinenergia valjastetaan tuhon teille. Ydinvoimalat…? Ei niille kallioperään upotetuille tuholaisjätteille mitään tapahtdu – ei kai ihminen nyt toinen toiselleen mitään pahaa voi haluta….? Naiivius on poliitikon äiti ja isä. Mutta toivossa hyvä elää.

Itse ainakin odotan innolla vanhempien elokuvien 3D-versioita markkinoille. Vaikka 3D:n visuaalisessa laadussa Avatarin perusteella on parantamista noin 99%, vie se elokuvan kuvamaailman aivan uudelle tasolle. Upealta voisi -hyvin toteutettuna- näyttää esimerkiksi 3D-versio Citizen Kanesta tai Durasin India Songista.

2D:n muuttaminen nykytekniikalla/nykyhinnoilla jälkikäteen 3D:ksi maksaa keskimäärin 10 000$ minuutilta (lähde: http://real-3d.net/), joten saataneen odottaa jotain India Songia 3D:ksi jonkin aikaa. Realistisempaa lienee odottaa moista käsittelyä lähinnä blockbuster-tyyppisille miljoonamenestyksille, vaikka eihän sitä tiedä mikä tilanne kymmenen vuoden päästä on ja onko 3D vallannut enemmän alaa vai kenties haipunut aiheuttamansa jättimäisen Hollywood-konkurssin myötä historiaan.