Kalle Kinnusen elokuvablogi.

3D-elokuvassa Flamingossa

Kalle Kinnunen
Blogit Kuvien takaa 31.8.2008 19:46

Finnkino avaa perjantaina Flamingoon Vantaalle kuusisalisen elokuvateatterin. Hyvä, ettei henkilöautoa ainoana mahdollisena kulkuvälineenä pitävien ihmisten enää tarvitse tulla Helsingin keskustaan leffaan.

Viihdekeskus Flamingo on Vantaalle avattava valtava harmaa laatikkotalo toisen laatikon, kauppakeskus Jumbon vieressä. Flamingon sisällä on ravintolaa, hotellia, kylpylää, kaikenlaista ihmisten ”viihtymiseen” liittyvää. Sijainti kehäteiden varrella ja susirajan tietämillä varmistaa, että tässä palatsissa meininki on kansanomaista ja hienostelematonta.

Erikoisuutena Flamingossa on pääkaupunkiseudun ensimmäinen digitaalinen 3D- eli kolmiulotteisen elokuvan sali. Aiemmin digi-3D-laitteisto on asennettu vain Finnkinon kilpailijan, Bio Rex Cinemasin Hämeenlinnan teatteriin.

Ei-digitaalisia 3D-systeemejä on nähty aiemminkin, etenkin 1950-luvulla ja taas 1980-luvun alussa. Levitysyhtiön tiedotteessa aiemmat järjestelmät kuitenkin unohdetaan tyystin ja puhutaan ensimmäisyydestä. Höpsis pöpsis.

Digi-3D:n tärkein juju on terävyys ja häiriöttömyys. Aiemmat sinipunalinssit ja muut yritelmät ovat rasittaneet silmiä ja katsetta on ollut vaikea kohdentaa. Näistä ongelmista on nyt päästy.

Flamingon 3D-ihme esiteltiin toimittajille torstaiaamuna. Laatikkoon oli Helsingin keskustasta bussikuljetus, mikä olikin välttämätöntä, sillä useimmilla kulttuuriasioihin keskittyneillä toimittajilla ei ole autoa ja vielä harvemmilla kiinnostusta etsiytyä naapurikaupungin perälle yhden epäilyttävän leffan vuoksi.

Meille esitettiin maailman ensimmäinen kokonaan digitaalisena 3D:nä kuvattu elokuva. Sen nimi on Matka maan keskipisteeseen 3D, englanniksi Journey to the Center of the Earth 3D. Pohjana on Jules Vernen romaani, jota elokuvassa luetaan käytetään ikään kuin karttana.

Brendan Fraser esittää hassua mutta muskelikasta tiedemiestä, joka joutuu kauniin islantilaisoppaansa ja veljenpoikansa kanssa luolaan, jonka lattiassa on reikä, josta kolmikko putoaa maapallon keskipisteeseessä sijaitsevaan esihistorialliseen maailmaan. (Tosin sekään ei ole tarkalleen keskipisteessä, sillä kun sankareita jahtaava Tyrannosaurus Rex harhautetaan sortuvalle maaperälle, putoaa dino jonnekin vielä syvemmälle.)

Elokuva on huono – parhaimmillaan ihastuttavan hölmö, useammin vain rasittavan hölmö – ja säälin heitä, jotka joutuvat sen kaksiulotteisena katsomaan. Repliikki ”tuon metsikön takana pitäisi [kartan mukaan] olla valtameri” oli suosikkini.

Olennaista on, että Matka maan keskipisteeseen 3D on tehty ainoastaan tällä hetkellä osattujen 3D-temppujen mannekiiniksi (kuten tekeleen nimikin jo paljastaa).

Se kun on myös hyvä asia: koko ajan tapahtuu jotain. Sankarit ovat seikkailussaan kuin huvipuistossa: on vuoristorataa (hylätyn kaivoksen ratakiskoilla), koskenlaskua sekä kummitusjunamaista säikyttelyä dinosaurusten ja lihansyöjäkasvien hyökätessä. Katsojan silmille hypitään, heitellään esineitä – ja kirjaimellisesti syljetäänkin.

Olin aiemmin nähnyt erilaisia lyhyitä digi-3D-esityksiä. Pitkän elokuvan katsominen oli uusi kokemus: jaksaako tätä yli puolitoista tuntia?

Syvyysvaikutelma toimii välillä hyvin. Kolmiulotteisuus luo kieltämättä läsnäolon tuntua, ja monet periaatteessa alkeelliset jaksot ovat jännittäviä ihan tekniikasta johtuen. Omassa hermostossani elokuva sai eniten irti ihan alkukantaisesta putoamisen pelosta.

Etenkin kuilun päällä magneettikentässä kelluvien kivien (tätä on mahdoton selittää) yli hyppely oli ohikiitävän hetken ajan piinaava tavalla, jota en muista elokuvissa vuosiin kokeneeni – tunne oli vanha tuttu jostain lapsuudesta, jolloin valkokangaselämykset saattoivat kouraista syvältä. Elin siis elokuvaa myötä, vaiston varassa.

Nämä muutamat hetket loivat uskoa, että 3D-teknologiasta voidaan saada vielä jotain merkittävää irti, ainakin ihan niin sanotusta perstuntumasta. Mutta muuten elokuva oli vain tökerö. Ja hetkittäin 3D-vaikutelmakin oli heikko, ihmiset ja seinät olivat selkeästi eri kerroksissa – mieleen tuli Viewmaster-laite.

3D on selvästi fantasia- ja toimintaelokuvien juttu, vahva mutta lopullista käyttötarkoitustaan hakeva tehokeino – siitä ei ole epäilystäkään. Enempää ei kannata vielä pitkään aikaan toivoa.

Mutta jos 3D:tä kaupataan aluksi jopa näin tyhmillä elokuvilla, on riski, että katsojat saavat kerrasta tarpeekseen.

Näytöksen jälkeen jotkut valittivat silmien särkevän. Itse en huomannut sellaista – paitsi että kuvassa aivan katsojan näkökentän eteen tekstitys (sekin on tietysti pakko sijoittaa kolmiulotteiseen maisemaan, kuten kaikki muukin) hämäsi silmiä usein ikävästi.

Koetin olla lukematta tekstitystä. Silti se usein rikkoi 3D-vaikutelmaa, kun silmät väkisinkin sopeutuivat tekstityksen sijaintiin, eivät elokuvan tapahtumiin.

Lasit ovat kalliita. Siksi ne jaetaan näytökseen saapuville vasta salin puolella, ja otetaan yleisöltä pois lähtiessä – ihan toimiva ratkaisu.

Paluubussissa aivan takanani istuneet haukkuivat elokuvaa eivätkä olleet innoissaan tekniikastakaan. Eivätkä kyseessä olleet mitkään homeiset vanhan polven partasuukriitikot. Nämä tyypit ryhtyivät myöhemmin keskustelemaan innokkaasti Big Brotherin tapahtumista. Iän puolesta 3D:n todennäköistä kohdeyleisöä, siis.

Ensi viikolla median edustajilla olisi mahdollisuus nähdä U2 3D, eli U2-yhtyeen kolmiulotteisena kuvattu elokuva. Enpä tiedä, jaksaako moisen vuoksi lähteä suunnistamaan Vantaan perukoille.

Kaikki Kuvien takaa -blogin kirjoitukset löydät täältä

Kalle Kinnunen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.

Keskustelu

Muutamia mokauksia sattunut kirjoittajalle.. Eikä olla oikein ajan tasalla.

Tuo Flamingo ei suinkaan ole toinen suomalainen 3D-leffasali.. Hämeenlinnan Bio Rexin lisäksi 3D-leffoja nähdään jo tällä hetkellä myös Kajaanin Bio Rexissä. Joensuu (ei tämäkään Finnkinon) ja Vantaa tulevat mukaan vasta nyt. Finnkino ei siis oikein porskuta Suomen elokuvauutuuksissa, vaikka niin monopolistinen muka on.

Ja tuosta U2 3D:stä vielä sen verran, että mikäli toimittajaa kiinnostaa, niin ko. elokuvan voi nähdä jo sekä Hämeenlinnan että Kajaanin Bio Rexeissä! Finnkino ei siis esitä tästäkään elokuvasta virallista ensi-iltaa Suomessa.

No, ensi kerralla otetaan asioista paremmin selvää.

Bio Rex Cinemas on tosiaan tehnyt edelläkävijänä työtä digitaalisen levityksen ja 3D:n saralla. Hyvä että nimimerkki qwerty muistutti Kajaaninkin jo saaneen 3D-teatterin.

En missään kohtaa väittänyt, että U2 3D saisi Flamingossa Suomen ensi-iltansa.

Tämän kokemuksen perusteella 3D ei kuitenkaan ole niin merkittävä elämys, että sen vuoksi jaksaisin viikottain matkustaa Vantaan perukoille, saati esimerkiksi Hämeenlinnaan tai Kajaaniin ihmettelemään uusimpia 3D-elokuvia.

Hirveää nillitystä kulttuuritoimittajalta kun on joutunut lähtemään oikein ”naapurikaupungin perälle” töitään tekemään. Tämä arvostelu kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin arvostelun kohteesta.

Bloggaajahan on ihan oikeassa: edes 3D ei saa mua Vantaalle! Arvostelu kertoo enemmän helsinkiläisistä kuin vantaalaisista!

Hehheh… Vähän provosointia ja pääkaupunkiseudun maalaisserkut ovat täpinöissä.

Olipas tökerö bloggaajan kirjoitus asenteeltaan Vantaaseen. Miten toimittaja hahmottaa maailmaansa jos Vantaa on jossain perällä. Meitä muutama hesalainenkin asuu tässä rajalla. Mitäs me ollaan? Kun meidänkin meininki on kansanomaista ja hienostelematonta. Vaikka aika ajoin käymmekin Orionissa ja viinilasillisella kuten eilisiltana.

Hahaa… Pieni provoilu on aina asiallista! Kuulunee KK:n tyyliin :)

Toivottavasti Flamingon avaaminen parantaa edes vähän Helsingin keskustan teattereiden ohjelmatarjontaa. Eli myös pienempiä ”ei-niin-megahittileffoja” nykyistä paremmille näytösajoille ja ylipäätään ohjelmistoon pidemmäksi ajaksi, kun ei tarvitse poistaa niitä heti muutaman viikon jälkeen seuraavan koko perheen hittileffan tullessa ensi-iltaan. Onko esim. KK:lla jotain ”sisäpiiritietoa”, että tällaista kehitystä olisi mahdollisesti ilmoilla?

Tietenkin pääkaupunkiseudun elokuvateatterisalimäärän lisääminen hitusen helpottaa nykyistä ahtautta. Kuinka paljon, se jää nähtäväksi. Sikäli tilanne näyttää hyvältä, että Espoon Leppävaaraanhan rakennetaan nyt peräti kahta isoa teatterikeskittymää: toinen on Bio Rex Cinemasin multiplex (kuusi salia), jonka pitäisi aueta aivan lähikuukausina, ja toinen on Finnkinon vielä isompi keskus, joka taitaa kuitenkin olla aikataulustaan (oli alun perin määrä aueta 2009) myöhässä. Jos hittielokuvat jaetaan noiden ja Helsingin kesken, jää pienemmille elokuvillekin varmasti enemmän elintilaa.

Ns. laatuelokuvia tai ”taide-elokuvien” vaikeuksia nämä Vantaan ja Espoon multipleksit tuskin korjaavat. On vaikea kuvitella, että tööläisrouva, joka katsoo ranskalaisia elokuvia jaksaisi vaivautua Vantaalle katsomaan vaikkapa elokuvaa Perhonen lasikuvussa. Mielestäni kriitikoille järjestetty bussimatka Flamingoon kiteyttää olennaisesti sen ongelman, että kulttuuriväestä harvemmalla on käytössään oma auto, mikä on lähes välttämätön kapistus Flamingossa vierailemiseen.

Toki salimäärän kasvaminen on positiivinen asia, mutta aika näyttää onko siitä merkittävästi hyötyä muille kuin 50+ kopioilla hyökkääville Isoille elokuville.

Olkoon sitten vaikkapa helsinkiläisten itsekeskeisyyttä, mutta on vaikea kuvitella, että helsinkiläinen lähtee katsomaan Vantaalle elokuvaa, joka poistui Helsingin elokuvakartalta liian nopeasti. Eli ainakin Finnkinon ja muiden levittäjien täytyy miettiä vähän kuinka se aikoo ns. pienet elokuvat pääkaupunkiseudulla sijoittaa.

Ei tietenkään töölöläiset rouvat lähde Vantaalle katsomaan taide-elokuvia. Jako tapahtuisi toki siten, että esim. tänä viikonloppuna ensi-iltansa saavat Wall*E ja Hellboy II pyörivät nyt Helsingissä kolmessa ja neljässä eri salissa. Vastaisuudessa tällaiset elokuvat voisivat painotua enemmän sinne autoilevien lapsiperheiden Vantaalle ja Hesassa riittäisi esitykseen vaikka vain yksi sali – luulisi riittävän koska pääkaupungissa on vähän lapsia. Tällöin kantakaupungin salikapasiteetti vapautuisi esittämään aikuisempaa elokuvatuotantoa joka voisi myös pysyä kierrossa vähän pitempään kuin kaksi viikkoa.

Mmmm….. oon aina halunn päästä 3d elokuviin :)
mut en usko et pääsen koskaa :(

Ja mikähän teidät saa kuvittelemaan että Espoon ja Vantaan salit rakennetaan Helsinkiläisille?

3/4D teatterit on parhaita flamingossa en oo vielä käyny mutta tuun käymää aika pian. Ja mä perustan oman (pienen) 3D-teatterin jossa vaihtuu elokuva 2pv/5pv välein (: Ja se on vantaalla, korsossa!

Se on semmonen hurja k11 leffa (:::
Ja siihen mahtuu nyt aluksi vaan kaksi mutta kyllä sitten kun on enemmän rahaa niin ostan 3D-laseja lisää.
Tilaan ne lasit: http://www.alnilam.fi
Ja niissä on pahvikehykset mutta kestää kyllä.

Näitä luetaan juuri nyt