11 Oscar-ehdokkuuden Joker on epätavallinen yhdistelmä: valtava menestys ja kivi kengässä
Minusta Joker on huono elokuva. Se on itsesäälin fetisointia, se on halpamainen ja se väistää aina, kun se voisi olla todellisuudessa kiinni.
Todellisuudella tarkoitan niin yhteiskuntaa kuin psykologiaa. Elokuvien ei tarvitse olla todellisuudessa kiinni, ei tietenkään, mutta kun Joker nimenomaan juurruttaa itseään teemoihin luokkaeroista, mielenterveydestä ja hyvin konkreettisesti myös julkisista palveluista, tuntuu veemäiseltä että se valitsee aina ähäkutti-ratkaisun eli on sanomatta mitään mistään. No, siksihän se menestyi! Jokainen luki sitä tavallaan ja näki mitä halusi. Siitä pitivät Twitterin mukaan niin monet laitaoikeistolaiset kuin Touko Aaltokin.
Elokuvan keinoin on kiteytetty todella vahva yhteiskuntakritiikki, joka kertoo mitä tapahtuu, kun ihmisiä hylätään, kohdellaan kuin roskaa ja jätetään riutumaan ongelmien kanssa ilman toivoa, apua tai tulevaisuutta.https://t.co/gGetl5DaqA pic.twitter.com/z9lwq0lgdH
— Touko Aalto (@ToukoAalto) October 4, 2019
Todd Phillipsin ohjaama ja kirjoittama Joker on tällä viikolla ylittänyt miljardin dollarin lipunmyynnin ensimmäisenä ns. lapsilta kiellettynä (Yhdysvalloissa R-rated, Suomessa K-16) elokuvana koskaan. Se sai enemmän Oscar-ehdokkuuksia kuin mikään muu elokuva, yhteensä yksitoista. Voittoja voi tulla muutamassa kategoriassa, mutta parhaan elokuvan tai ohjauksen saralta erittäin epätodennäköisesti.
”Lopettakaa tämä hulluus. Elokuva on helvetin tyhmä”, kirjoittaa Dan Kois kolumnissaan Slatessa. Lyttäys oli nautinnollinen lukea ja olen suunnilleen kaikista Koisin Joker-näkemyksistä myös samaa mieltä. (”Joker is 122 minutes long, yet somehow contains 183 minutes of Joaquin Phoenix laughing uncontrollably.” Kyllä. Kun menin katsomaan Jokeria toista kertaa, sain tarpeekseni jossain 25 minuutin kohdalla.) Britannian tärkein kriitikko Peter Bradshaw kirjoitti Oscar-kolumninsa kärjeksi ärsytyksen, jota ”pinnallisen Jokerin” ehdokkuustulva aiheutti. Kyllä, juuri näin, ajattelin.