Mistä tässä kaikessa on kysymys

Sapiens-kirjastaan tunnettu historioitsija Yuval Noah Harari sortuu vauhtisokeuteen.

tietokirja
Teksti
Silvia Hosseini

Ei pidä koskaan aliarvioida ihmisen tyhmyyttä”, kirjoittaa tieteen popularisoijana maineeseen kivunnut israelilaishistorioitsija Yuval Noah Harari. Pidän kovasti Hararin tavasta olla antamatta ihmislajille enempää arvoa kuin se ansaitsee. Valitettavasti nokkelat näpäytykset eivät kannattele hänen uutuuskirjaansa 21 oppituntia maailman tilasta. Se on selvästi kirjoitettu nopean menestyksen tuoman vauhtisokeuden vallassa.

Sapiens. Ihmisen lyhyt historia (2011) oli oivaltava, ehyt kokonaisuus – ja selvästi pitkän ajattelutyön tulos. Lajimme tulevaisuutta pohtiva Homo Deus (2015) sen sijaan tuntui osittain vanhan kertaukselta. Sama koskee uutukaista. Nopeasti toimitetun oloinen, rakenteeltaan jähmeä teos lupaa pureutua ajankohtaisiin ilmiöihin, mutta toistaa suurilta osin Hararin aiempia teesejä, jopa samoja esimerkkejä ja kielikuvia.

Aiheet ulottuvat laajalle. Sivilisaation, kulttuurierojen, sotien ja terrorismin kaltaisia ilmiöitä tarkastellaan historiaa vasten. Analyysi on viihdyttävää ja parhaimmillaan terävää mutta yksinkertaistavaa. Esimerkiksi pohtiessaan, miten maahanmuutto tulisi ratkaista, kirjoittaja sivuuttaa täysin ongelman monimutkaiset syyt: jos vaikkapa länsiafrikkalainen kalastaja ei menettäisi työtään EU:n liikakalastuksen vuoksi, hän ei joutuisi etsimään elantoaan Euroopasta.

Uskonto on Hararin lempiaihe, ja hän arvostelee etenkin ortodoksijuutalaisuutta kuin teini-ikäinen, joka on juuri keksinyt vapaa-ajattelun. Se on kiusallista luettavaa sellaisellekin, joka jakaa kirjoittajan sekulaarin maailmankuvan.