25 vuotta sitten
Tietotekniikkaromun ja muiden jätteiden kierrätys kiinnosti sijoittajia vuonna 2000.
2
MIN
Ympäristöbisneksestä tulee Suomen seuraava Nokia, sanoo oulunsalolainen sijoittaja Veikko Lesonen, joka etsii uusia sijoituskohteita vetäydyttyään perustamastaan JOT Automationista lähes miljardin markan osakekauppojen jälkeen. Lesonen on perustanut Head-yhtiöryppään. Ideana on sijoittaa nuoriin, kasvaviin ympäristö- ja hyvinvointialan yrityksiin.
”En minä mitään viherherätystä ole saanut, kyllä tämä on ihan puhdasta bisnestä”, Lesonen korostaa, joskin myöntää, että on mukava puuhata alalla, jossa toimitaan pitkäjänteisesti ympäristön hyväksi.
”Ympäristötoimialat ovat tulevaisuuden potentiaalisimpia kasvualoja. Niiden on pakko kiinnostaa kaikkia, koska jätteen määrä kasvaa valtavasti, uudet teknologiat ja lainsäädäntö muuttavat ympäristönhoitoa olennaisesti. Kohta tällä maapallolla alkaa olla vähän kaikkea liikaa, mutta esimerkiksi kierrätystä kukaan ei oikein hoida kunnolla”, Lesonen sanoo.
”Liikaa kaikkea” tuottaa esimerkiksi tämän päivän muotiala, tietotekniikka, jonka tuotteet vanhenevat ja muuttuvat jätteeksi hyvinkin nopeasti. Ne ovat todellinen ongelma, ja sen tietää jokainen, joka yrittää päästä eroon kolme vuotta vanhasta tietokoneesta. Se ei tahdo kelvata kenellekään, ja kaatopaikalle vietäessä siitä pitää maksaa.
Yksi Headin sijoituskohteista on tietotekniikkaromun kierrätykseen erikoistunut Eco Electronics. Siitäkin tulee jossain vaiheessa huipputeknologiaa, kun esimerkiksi tietotekniikan luurangoista ruvetaan ottamaan talteen jalometalleja.
Pelkän jätehuollon liikevaihto Suomessa on 3–4 miljardia markkaa, ja hyödynnetty osuus siitä on 1–1,5 miljardia, joten parantamisen varaa on. Parhaiten meillä kierrätetään paperia ja metallia. Lasin kierrätyskin toimii muttei oikein kannata, joten on harkittu jopa pullopanttien lopettamista.
Muovien uudelleenkäyttöä vaikeuttaa hankala lajittelu. Kierrätyksen eurooppalaisessa kärkimaassa, Saksassa, muoveja lajitellaan käsipelillä liukuhihnalla. Meillä sellaiseen ei ole katsottu olevan varaa.
Kompostoinnissakaan suomalaiset eivät kuulu Euroopan kärkipäähän, vaikka innostusta on virinnyt viime vuosina. Vientituotetta suomalaisesta kompostointiteknologiasta ei tule kovin helposti, sillä meikäläinen ”tunkiokulttuuri” poikkeaa keskieurooppalaisesta jo ilmaston takia. Etelämpänä kompostiin menee runsaasti puutarhajätettä, meillä enemmänkin keittiöjätettä.
SK 36/2000 Jukka Ukkola: ”Roskaa kuin rahaa”, 8.9.2000.