Johanna Ilmakunnas kuvaa ylellisyyttä 1700-luvulla
Arvio: Ylellisillä vaatteilla on yhä sama symbolinen arvo kuin 300 vuotta sitten.
Historiakirjailija opettaa ymmärtämään nykyaikaa. Ymmärtämättömänä naureskelin pikku lehtijuttua (IS 28.5.), jonka otsikko oli Madeleinella tuplasti kalliimpi asu kuin Sofialla ja joka kertoi, että prinsessa Madeleinen ”näyttävillä hihansuilla varustettu” ristiäisasu oli hinnaltaan 2 050 euroa. Ruotsalainen muotitoimittaja ihasteli: ”Mikä mekko! Ylellisyyden voi lähes tulkoon nähdä.”
Johanna Ilmakunnaan Joutilaat ja ahkerat kuvaa kolmensadan vuoden takaa asuja ja esineitä, joiden ylellisyyden voi nähdä ihan eikä vain lähes tulkoon. Ruotsin tulevan kuninkaan Kustaa III:n paljetein ja kultakirjailuin koristeltu hopeakankainen Pariisissa aherrettu hääpuku, ”mahdollisesti kaunein koskaan valmistettu”, näytti Ruotsin vaikutusvaltaisuuden ja symboloi Ruotsin valtakuntaa modernina eurooppalaisen valtiona. Enpä siis naureskele Madeleinen hihansuille – niillä ja niiden hinnalla on perinteinen historiallinen tehtävänsä.
Joutilaat ja ahkerat kuvaa 1700-luvun Ruotsin ja Suomen säätyläisten elämänpiiriä, oloja maalaiskartanoissa ja kaupunkiasumuksissa, ylellisyystavaroiden hankkimista ennen kaikkea Pariisista, uutteraa elämänmittaista käsitöiden tekemistä, velvollisuudentuntoista kirjeiden kirjoittamista, ruokakulttuuria ja perheiden sisäisiä suhteita.
Kirja etenee kiinnostavana, joskin runsas toisteisuus vähän kiusaa. Ja se kiusaa pahemminkin, ettei kaikista kuvista millään erota yksityiskohtia, ei edes niitä, jotka kuvateksti mainitsee. Kun sivulla 81 esiintyy kaksi ”ylellisiin viittoihin” pukeutunutta naista, heillä voisi kuvasta katsoen olla yllään mustat muovisäkit.
