Woody Allen rinnastaa viihdealan alamaailmaan
Arvio: Café Society on takuuvarmaa Allenia – ja harvinaisen hyvännäköistä.
Hollywood 1930-luvulla näyttäytyy Woody Allenin elokuvassa loisteliaana itsekkyyden pesänä, joka saastuttaa sielun.
Café Society on Allenin elokuvaksi tavallista näyttävämpi. Sen on kuvannut Vittorio Storaro, italialainen mestari, joka tunnetaan Bernardo Bertoluccille ja Francis Ford Coppolalle rakentamistaan tunnelmista ja väreistä. Kahden veteraanin loihtima, valoisa ja tarkantuntuinen kuvasto onkin voimakkain piirre, jolla elokuva erottuu Allenin myöhäistuotannossa.
Tarina on ohjaaja-käsikirjoittajalle ominainen, melkein sadunomainen moraliteetti. Newyorkilaisen työläisperheen poika Bobby (Jesse Eisenberg) lähetetään sukulaisensa luo töihin Hollywoodiin. Äveriäs Phil-setä (Steve Carell) on iso peluri elokuvabisneksessä, ja naiivi Bobby rakastuu onnettomasti hänen sihteeriinsä Veronicaan (Kristen Stewart).
Pinnallinen viihdeala ei eroa suoranaisista rikoshommista, joten aina voi palata karuun Bronxiin ja ryhtyä gangsteriksi serkun opastuksella. Bobbylle elämä kotopuolessa on silti vain jäljitelmää Los Angelesista. Vaimoksikin löytyy korvaava Veronica-niminen blondi (Blake Lively).
Café Society on takuuvarmasti kulkevaa ja kohtalokkuuteen kietoutuvaa viihdettä Allenin ystäville. Vaikka yksinkertainen tarina kerrotaan kokonaan miehen, Allenin ilmiselvän alter egon Bobbyn näkökulmasta, naishahmot ovat kiitettävän eheitä.
