25 vuotta sitten
Wimme Saari uudisti joikuperinnettä.
2
MIN
Joiku on saamelaiskulttuurin syvin ja kuuluvin tulkki ja 41-vuotias Wimme Saari nykyään joiun sielukkain ja kuuluisin tulkitsija.
Wimmen äiti oli joikannut parikymppisenä tyttönä, mutta lestadiolaisuus oli lopulta musiikkia väkevämpi voima kymmenlapsisessa perheessä. Vain virret soivat Wimmen lapsuudessa. Pirulle ei pitänyt antaa pikkusormea, edes viheltämistä ei suvaittu.
”Joiku tuomittiin synniksi. Vieläkin on sellaisia uskovaisia, jotka ottavat sen kirjaimellisesti, ahdasmielisesti. Kun saameradiosta tulee joikua, he sulkevat radion.”
”Jos mie en joikaa pahassa mielessä, en pilkkaa vaan kehun ja ylistän toista, silloin se ei voi olla syntiä. Joiussa ja virressä on kyse samasta asiasta – Luojan ja elämän ylistämisestä”, Wimme uskoo.
Uskonto tukahdutti julkiset esitykset 1960-luvulla, mutta joiku aaltoili siellä missä saamelaiskulttuuri oli alkuperäisimmillään – poroerotuksissa.
”Äidin serkku Niila-eno oli vahvin joikaaja, joka jäi mieleen. Hän huomasi lapset, tykkäsi jutella niiden kanssa ja lapset tykkäsivät hänestä.”
Muutto Helsinkiin 1986 oli käänne Wimme-musiikin muotoutumisessa.
”Olin Ylessä äänitarkkailijana. Löysin sattumalta tehostenauhojen joukosta Lassi– ja Niila-enon joikuja. Ne olivat korvaamattomia juttuja, jotka saivat minut antautumaan joikujuttuun täysillä.”
Oma tyyli alkoi jäsentyä, kun jazz ja joiku kohtasivat. Wimme törmäsi Tapani Rinteeseen, RinneRadion johtohahmoon Joensuun kesässä 1990. Heinäkuussa 1990 Wimme vieraili RinneRadion studiolla. Rinne oli soittanut saksofonilla useita taustanauhoja valmiiksi.
”Panin silmät kiinni, eteeni tuli kuva, jossa näin kultaisia köynnöksiä. Siitä saakka olen joikannut silmät kiinni, siten saan joiun kulkemaan. Silmät auki ajatukset jumiutuvat”, hän perustelee tavaramerkkiään.
Suomen ainoan alkuperäiskulttuurin edustaja on kotimaassaan monen mielikuvan vanki. Kaikille joiku ei ole edes kulttuuria, saati että sen kuulemisesta haluttaisiin maksaa.
Kun uusi levy julkaistaan syyskuussa Suomessa, Euroopassa ja USA:ssa, Wimme lentää kahden viikon kiertueelle valtameren taakse.
”Keikkailisin täällä enemmän, jos rahapuoli olisi kunnossa. Halutaan esiintymään mutta kuvitellaan, että etnomuusikko tulee kilometrirahalla heittämään keikkaa.”
SK 28/2000 Petri Pöntinen: ”Hän: Wimme Saari, joikaaja”, 14.7.2000.