Vuonna 1977 punk räjähti maailmalla – ”Pelkäsin, että kaiuttimet särkyvät”

Jukka Junttila teki punkin hurjasta vuodesta kirjan. Aikoinaan punkkarit vaikuttivat hänestä aluksi pelottavilta.

musiikki
Teksti
Harri Römpötti

Juhannuksen tienoilla 1977 Jukka Junttila oli kielikurssilla Bournemouthissa Englannissa. Hän päätti mennä konserttiin, joka pidettiin nuorisodiskon kellarin parkkihallissa. Kymmenessä minuutissa 17-vuotiaan musiikkidiggarin maku muuttui pysyvästi.

”Sillä keikalla hurjat punkkarit vaikuttivat jopa pelottavilta”, Junttila muistelee. ”Pari ruotsalaista poikaa osoitteli sormella tyttöä, jolla oli läpinäkyvästä muovista tehty yläosa. Tyttö läimi kundeja naamaan, ja he häipyivät häntä koipien välissä.”

Junttila katseli bändiä varovaisesti seinän vierustalta. Hän ihmetteli Jam-bändin paria ensimmäistä biisiä monttu auki. Sitten musiikki kolahti. Junttilasta oli tullut punkkari.

”Ostin Englannista levyjä, mutta siellä minulla ei ollut levysoitinta. Kun pääsin kotiin ja panin Damnedin soimaan, säädin äänen erityisen hiljaiselle, koska pelkäsin, että kaiuttimet särkyvät. Niin rankalta punk tuntui.”

”Punk antoi kaikille oikeuden tehdä itse.”