Vuoden nuori taiteilija Tiina Pyykkinen saa maalipinnan tanssimaan katsojan silmissä
Tosten pinta on lakattu täyskiiltävällä, heijastuksia aiheuttavalla vernissalla. On ponnisteltava, että näkee kuvajaisensa ohi.
Miksi pitää tämmöisiä maalata eikä akvarelleja, valokuvaaja Petri Kaipiainen jupisee kamera silmillä puolivakavissaan Tiina Pyykkisen (s. 1983) maalausten äärellä.
Vuoden 2017 nuoren taiteilijan teosten pinta on lakattu täyskiiltävällä, heijastuksia aiheuttavalla vernissalla. Katsoja joutuu keskittymään, jotta näkee oman kuvajaisensa ohi maalauksen sisäiseen maailmaan.
Pintalakan alla värit ja kuva-aiheet näyttäytyvät aivan erilaisina riippuen siitä, mistä kulmasta ja missä valaistuksessa tauluja katsoo. Siksi ne eivät pääse valokuvissa oikeuksiinsa, vaikka kameraa käyttäisi miten taitava tekijä tahansa.
Teokset ovat tummanpuhuvia ja useammin suuria kuin pieniä.
Värimaailma ei Pyykkisen mukaan johdu siitä, että hän olisi ihmisenä synkkä – rajoitettu väriskaala vain herää paremmin henkiin, kun alin maalikerros on musta. Ylemmät kerrokset voivat näyttää esimerkiksi vesilätäköiltä, joissa öljyvuoto häilyy sateenkaaren väreissä.
