25 vuotta sitten
Vuonna 2000 Jonna Tervomaa, Maija Vilkkumaa ja Nylon Beat edustivat rock- ja popmusiikin murrosta.
2
MIN
Punaisen Cadillacin takapenkki riittää nipin napin neljälle hoikalle naiselle. Jos Maija Vilkkumaa, Jonna Tervomaa, Erin Koivisto ja Jonna Kosonen olisivat yhtään kookkaampia, kuvaustilanne olisi toivoton. Tyttöjen pitäisi vakavoitua ja ottaa kasvoilleen viileä rock-ilme, mutta aina jotakuta naurattaa.
Vanhan jenkkiauton peräpenkillä istuu edustava otos suomalaisen pop- ja rockmusiikin naiskaartista. Pakettiautoon kaarti mahtuisikin kokonaan, niin harvalukuinen se on, vaikka viime aikoina on varovasti puhuttu jopa naispoppareiden buumista.
Erin Koivisto ja Jonna Kosonen eivät ole Nylon Beatinsa kanssa yksin, sillä puhtaan tanssipopin puolella tyttöbändejä on nähty enemmänkin. Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa ovat sen sijaan luoneet lajityypin, jota Suomessa ei aikaisemmin ollut. Maailmalla kylläkin. Vaikka kaikki ovat jo kyllästyneet Alanis Morrissette -vertaukseen, tähän kanadalaiseen laulajaan ja lauluntekijään jäljet kuitenkin johtavat.
”Varmasti tässä suosiossa on ollut kansainvälistä heijastusta. Alanis Morrissette oli sellainen pankin räjäyttäjä, joka avasi silmiä, että mimmejä mimmejä”, Jonna Tervomaa sanoo. ”Mutta en minä eikä varmasti Maijakaan halua ajatella, että tässä ollaan sen takia, että on ollut jokin markkinarako.”
On totta, että levy-yhtiöt kaipailivat 1990-luvun puolivälin jälkeen suojiinsa nuoria ja energisiä rokkarinaisia. Kansainväliset tähdet menestyivät Suomessakin, ja markkinoille haluttiin kotimaisia versioita.
Warner Musicin tuotantopäällikkö Pekka Ruuska myöntää, että oli etsinyt Maija Vilkkumaan kaltaista artistia pitkään.
”Tiesin Maijan Tarharyhmä-bändistä ja kun kuulin tutun äänittäjän kautta, että Maija on tehnyt demon, olin heti erittäin kiinnostunut. Sain nauhan kuultavaksi ja vakuutuin hyvin nopeasti, että tässä se nyt on, mitä on etsitty.”
Ruuska ei ollut etsinyt Suomen Alanis Morrissettea eikä uutta Jonna Tervomaatakaan, mutta mitä?
”On aika vaikea yksilöidä, mitä se on. Siihen kuuluu tietty urbaani habitus, joka tulee käyttäytymisestä ja ulkonäöstä, eikä yhtään haitannut, että Maija opiskelee ja on kielellisesti sivistynyt”, Ruuska sanoo.
”Ennen naisrokkarit olivat enemmän seksipommeja tai sitten tosi pahiksia kuten Janis Joplin. Nyt on tullut tällainen oman elämänsä subjekti -tyyppi, joka määrää ja päättää itse, mitä tekee.”
SK 4/2000 Elina Järvinen: ”Suomirockin naiset”, 28.1.2000.