Runoilijan rakkaudet

Hoffmannin kertomukset on värikästä teatteria, mutta musiikki ei innosta.

ooppera
Teksti
Risto Nordell

Liki sadan operetin miehen, Jacques Offenbachin ainoa ohjelmistoon jäänyt ooppera Hoffmannin kertomukset paneutuu viiden näytöksen ajan runoilijan epäonnisiin rakkausafääreihin kolmen eri naisen kanssa.

Siinä on ainakin kaksi näytöstä liikaa. Sanoma jää heppoiseksi, eikä teos yllä juuri säveltäjän operetteja syvemmälle. Nykypäivänäkin hoffmannit istuvat lähiökuppilassa ja surevat menneitä naissuhteitaan, mutta ei se vielä riitä oopperan aiheeksi. Offenbachille riitti.

Sinänsä musiikki on taiten sävelletty. Komeista huipennuksista ja energiastaan huolimatta se jää konventionaaliseksi: toimii mutta ei kosketa.

Oopperaillan pelastaa kuitenkin Dresdenin Semperoperin vauhdikas tuotanto: Johannes Erathin ohjaus on kekseliäs ja lähes henkeäsalpaavan vikkelä. Kuolleita hetkiä ei koeta, ja jatkuvat pikkuyllätykset vangitsevat mielenkiinnon. Valaistus ja kolmannen näytöksen upeat taustavideot täydentävät elämystä.