Viisi tähteä: Upea musikaali La La Land – korean pinnan alla on väkevä draama

Arvio: La La Land on rakkauskirje perinteiselle elokuvamusikaalille.

Damien Chazelle
Teksti
Kalle Kinnunen

Tahrattoman glamourin Hollywoodia ei enää ole olemassa, mutta Los Angeles on edelleen kaupunki, joka houkuttelee viihdealan lahjakkuuksia. Mahdollisuus nousta esiin on pieni, mutta onnistujille ei ole muualla parempia näkymiä. Upean La La Landin nimi viittaa sekä kaupungin nimeen että haaveiluun: englanninkielinen sanonta ”la la -maassa” olemisesta tarkoittaa, että ihminen on sekaisin päästään.

Damien Chazellen ohjaama ja kirjoittama musikaali kertoo aloittelevan näyttelijän (Emma Stone) ja snobin jazzmuusikon (Ryan Gosling) rakkaudesta. Heti ensimmäisessä kohtauksessa liikenneruuhka purkautuu monimutkaiseksi laulu- ja tanssinumeroksi. Kylläiset Technicolor-värisävyt tekevät Kalifornian auringonpaahteesta melkein käsinkosketeltavan.

Toisin kuin useimmat amerikkalaiset ison rahan elokuvamusikaalit, La La Land ei perustu Broadway-menestykseen. Vasta 31-vuotiaan Chazellen vahvuuksiin kuuluu monisäikeinen ihmiskuva. Henkilöt eivät ole alisteisia musiikille ja tanssille, vaan pinnan alla on väkevä draama pettymyksineen ja itsepetoksineen.

Chazelle ja svengaavan big band-musiikin säveltänyt Justin Hurwitz ovat auliisti listanneet innoittajiaan lajityypin historiasta. Pelkästä pastissista ei silti ole suinkaan kyse. Kuten Cherbourgin sateenvarjoissa, täysin onnellinen loppu on mahdoton. Se tekee elämästä ja elokuvasta vain suloisempaa.

★★★★★