Viisi tähteä: Paul Verhoevenin paluuelokuva Elle on hauska, karmea ja ihastuttavan arvaamaton

Arvio: Mestarillinen Elle on satiiri älykkäästä ja päättäväisestä naisesta typerysten keskellä.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen

Pelifirman osakas ja johtaja Michèle (Isabelle Huppert) on ylivertainen nainen. Hän on älykäs ja tietoinen erinomaisuudestaan.

Erottautuminen ei ole vaikeaa, sillä sekä töissä että yksityiselämässä ympärillä pyörii lähinnä tolloja. Ex-mies on toivoton tapaus. Nuori ja rahanahne rakastaja vie Michèlen turhamaista äitiä kuin pässiä narussa. Oma poika on etuoikeuksiinsa tarraava laiska luuseri, jolla on naurettavan itsekäs tyttöystävä. Naapuriin muuttava komea mies herättää Michèlessä enemmän kuin tirkistelyn himoa, ja naapurin vaimo, lässyttävä uskovainen kotiäiti tuskin olisi valloituksen tiellä.

Ellessä olisi kaikki farssin ainekset, mutta elokuva etenee kuin trilleri. Elle ottaa luulot pois heti alussa, kun Michèle raiskataan kotonaan. Onko tämä kostotarina? Ohjaaja Paul Verhoeven pitää katsojan jatkuvassa epävarmuuden tilassa.

Michèle hankkii kättä pidempää, mutta ei kostaakseen, sillä tärkeintä hänelle on kieltäytyä uhrin asemasta. Hän ei ikinä anna periksi.

Käy ilmi, että Michèle on kova, koska hän kokee syyllisyyttä ja kantaa vastuuta asiasta, jota hän ei itse tehnyt. Hänen isänsä oli joukkomurhaaja, jonka teot järkyttivät vuosikymmeniä aiemmin koko Ranskaa. Tämä sivujuonne voi kuulostaa naurettavan yliampuvalta, ja sitä se jonkun muun ohjaajan elokuvassa olisikin.