Törhösen etiikka
Lauri Törhönen ei ole juuri etiikasta puhunut sen jälkeen, kun useat naiset syyttivät ohjaajaa seksuaalisesta häirinnästä 2018. Mutta nyt hän on kirjoittanut siitä kokonaisen väitöskirjan, Elokuvaohjaaja Suomessa. Nyt. Alaotsikko kuuluu: Suomalaisen elokuvaohjaajan työn prosessit; etiikka, moraali, tekniikka ja sosiaalisuhteet.
Sisällysluettelosta etiikkaa ei löydy. Luvut on nimetty mahtipontisesti: ”Minä”, ”Mistä”, ”Missä”, ”Quo vadis?” ja ”Post festum”. Tutkimusteksti on kuin muistoilla, mielipiteillä ja aforismeilla täydennetty taidepamfletti. 126 000 sanan joukossa etiikka esiintyy kolme kertaa.
Törhönen kirjoittaa väkivallan ja keskustelemisen etiikasta. Kristillinen etiikka on hänelle sitä, että Titanicin tragediasta tehtiin ”romanttinen musiikkiesitys”.
”Estonian upotessa maskeeraajaa ei olisi tarvittu, kylmyys muutti kuolevat sinisiksi.”
Eettisyys mainitaan, kun Törhönen kuvailee vesivoiman ja metallin keksimistä ja huomauttaa, että elokuvan pitää olla sanomaltaan ”eettisesti kestävä” tai se hidastaa kehitystä.
Tutkimus neuvoo elokuvaohjaajia muistamaan, ettei laitteilla ole moraalia. Teosta ohjaa ohjaajan ”eettinen kypsyys”.