Verneri Pohjola tarttuu isänsä sävelmiin mutta jättää sukulaisuuden sivuseikaksi

Pekka Pohjolan sävelmät saavat tuoreita kulmia hänen poikansa tulkinnoissa.

musiikki
Teksti
Petri Silas
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Rohkeat ratkaisut eivät säikäytä Verneri Pohjolaa (s. 1977), joka on tulkinnut Ilmiliekki Quartetin kanssa niin Ornette Colemanin kuin Tom Waitsinkin kappaleita.

Nyt jazztrumpetisti tarttui haasteista ehkä suurimpaan: isänsä Pekka Pohjolan (1952–2008) musiikkiin. Aika oli sopiva. Ilmiliekki ja Vernerin oma kvartetti olivat niin sanotusti levyjen välissä.

”Pohjustelin vuosi sitten jatkoa Bullhorn-albumille, kun iski paha burnout. Koska olin kuitenkin jo puhunut brittiläiseen levyfirmaani Pekka-projektista, päädyimme toteuttamaan sen ensin. Valmiin musan sovittaminen vaatii paljon vähemmän kuin uuden säveltäminen tyhjästä.”

Tarpeellisen hengähdystauon tarjonneessa hankkeessa oli hyvänä tukena Pekan viimeiseksi jääneessä kokoonpanossa Vernerin rinnalla soittanut rumpali Mika Kallio.

”Työ sujui hyvin, sillä pöytä oli mukavan puhdas. Vältin muutenkin kaikenlaista henkilökultin pönkittämistä. Kyse on hyvistä ja ajattomista biiseistä, joita uusi kokoonpano tulkitsee. Sukulaisuus jäi sivuseikaksi.”