Tästäkö he haaveilivat?

Naisten historiaa sodassa ja rauhassa.

romaani
Teksti
Kaisa Neimala

Ruotsalaiskirjailija Anne Swärd kuvaa eurooppalaisten naisten neljän polven elämää noin sadan vuoden ajalta. Eloisaa historiallisuutta hän saa sijoittamalla syntyvän naisklaanin, mummin ja äidin ja tytöt, ensin eteläranskalaiseen satamakaupunkiin ja siirtämällä sitten heidät Keski-Eurooppaan pieneen turvalliselta vaikuttavaan vuoristokylään, jonka turvallisuus rikkoutuu saksalaismiehitykseen. Traagisten menetysten jälkeen romaanin kertoja johdatetaan pakolaisena ruotsalaiseen Cederin porvarisperheeseen. Cedereiden henkilökuvat ja ympäristö ovat keskeistä antia.

”Kesä on täällä kuin uskonto, sitä palvotaan”, Swärd kirjoittaa tutusti. Raunioituneesta Keski-Euroopasta turvaan tuotu Sandrine osaa asettaa vaaran ja rauhan komeasti vastakkain: ”Takanani oli kuolema, edessäni kylpylähotellin häikäisevä lasiveranta.” Hitlerin kuullaan ampuneen itsensä, tästä eteenpäin ikävyydet ovat kotitekoisia.

Vera on vakava viihderomaani ja sujuva historiateos, jonka näkymissä on kirkkaita yksityiskohtia. Sandrinen on vaikea hahmottaa kauniisti muotoiltua ruotsalaisesinettä tuhkakupiksi. Detaljit piirtyvät lukijan silmiin – paitsi kelpo mummin, satamahuoran, rakastajaltaan karjalaiselta merimieheltä saama ”karjalainen” kultalangalta kirjottu oviverho. Tuntumiakin Swärd kuvaa luistavin luetteloin; tältä tuntuu pikkutytöstä Verasta Itämeren villillä hiekkarannalla: pistelee, kutiaa, haisee, vinkuu, ryömii.

Sandrine on päässyt elämään, jossa on rauha, mutta ei välttämättä onni ja rakkaus. ”Kaikki täällä tuoksuu valkoiselta ja kuolleelta, puhtaalta, kuivalta, eetteriltä, saippualta, yksinäisyydeltä.”