Veljessodan kumu

Veljeni vartija on Tampereen oopperan voimannäyttö, liiankin rikas kokonaisuus.

ooppera
Teksti
Risto Nordell
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Alkuvuoden odotetuin oopperatapaus, Olli Kortekankaan Veljeni vartija -oopperan kantaesitys Tampere-talossa osoittautui kaiken ennakkojulkisuuden väärtiksi. Kortekangas on säveltänyt vahvan, rikkaan ja viisaan oopperan.

Jo aiemmissa teoksissaan säveltäjä on mieltynyt aiheisiin, joille ovat ominaisia niin laajat historialliset perspektiivit kuin yksilötason moraaliset pohdinnat. Isän tyttö (2007) peilaa Suomen sodanjälkeistä historiaa ja vahvistaa kansallista identiteettiä. Vaikeudet voittava pieni ihminen on lopulta matkalla kohti kirkkaampaa huomista. Oma vika (2015) kertoo viiltävästi tyttärensä itsemurhan kautta menettäneestä isästä.

Veljeni vartija liittyy saumattomasti tähän jatkumoon. Aiheena ovat vuoden 1918 traagiset tapahtumat, joita korostaa sisarusten Amanda ja Eemil Rossin (Tuuli Takala ja Ville Rusanen) ajautuminen eri puolille rintamaa. Miehensä kanssa köyhyydessä kituuttavasta Amandasta tulee punakaartilainen, kun taas menestyvä arkkitehti Eemil johtaa valkoisten taistelua. Sisarten välissä on isä, pasifisti Johannes Rossi (Juha Kotilainen), joka koettaa turhaan juurruttaa ideologiaansa lapsiin.