Vampyyrien tanssi tuo loistavat verenimijät Peacockin lavalle

Arvio: Helsingin kaupunginteatterin uutuusmusikaali pohjautuu Roman Polanskin kauhuelokuvaan.

Odotukseni ovat korkealla, sillä Helsingin kaupunginteatterin uutuusmusikaali Vampyyrien tanssi pohjautuu Roman Polanskin hervottomaan kauhuelokuvaan Vampyyrintappajat (1967).

Musikaalissa professori Abronsius ja oppipoika Alfred saapuvat syrjäiseen majataloon Transilvaniassa. He etsivät vampyyreja. Alfred rakastuu majatalon isännän tyttäreen, kauniiseen Sarahiin, jonka myös kreivi von Krolock tahtoo omakseen.

Seuraa kaihoa ja romantiikkaa, ja mikäs siinä, komeita duettoja kuuntelee mielellään. Mutta tuntuu kuin seuraisi kesyä perhemusikaalia. Kauhua ei ole, ei edes jännitystä. Kuluu lähes tunti ennen kuin Risto Kaskilahti majatalon isäntänä kirvoittaa naurunpuuskan.

Ensimmäisen puoliskon lopussa esitys saa uuden vireen. Tutkijakaksikko saapuu kreivi von Krolockin linnaan, joka on kalseudessaan vaikuttava.

Musiikista tulee mahtipontista ja paikoin jopa hyytävää. Upeasti maskeeratut vampyyrit ryömivät esiin, ja Mikko Vihmassa riittää karismaa kreiviksi, ”epäkuolleiden herraksi”. Antti Timonen professorina alkaa vihdoin höpsötellä.