Valomestari

valaistus
Teksti
Raimo Valkama

Mikki Kunttu pukee ajatuksensa valoiksi.

Teksti Elina Järvinen
(SK 38/2006)

Mikki Kunttu

Varas oli selvästi ammattilainen. Mikki Kunttu istui tauolla Sadler’s Wells -teatterin kahvilassa Lontoossa. Siitä on nyt kolme viikkoa. Teatterin päälavalla oli juuri harjoiteltu huippukoreografi Akram Khanin uutta tanssi­teosta, johon Kunttu suunnittelee valaistuksen. Tietokonelaukku oli koko ajan Kuntun jaloissa. Silti hän ei huomannut, kuinka naapuripöydän mies hivuttautui laukun luo – muka kaatunutta sateenvarjoaan nostamaan – ja vei sen. Sinne menivät työtiedostot, kalenterit ja sähköpostit sekä kesäkuvat vuoden ikäisestä Aapo-pojasta.

”Ne valokuvat harmittavat ehkä eniten”, Kunttu sanoo. Tosin nyt kalenterienkin katoaminen ärsyttää. Kunttu yrittää muistella viime vuosien töitään, mutta yhtäkkiä mitään ei tule mieleen. Hän on ollut niin kiireinen ja tehnyt niin paljon. Kunttu vääntelehtii tuolissaan Helsingin Arabia-keskuksen kahvilassa. No, tarkistetaan kotisivuilta. Ne sentään säilyivät.

Kymmenen työtä kerralla

Balettivalaistuksia Bostonissa ja Göteborgissa, oopperoita Helsingissä ja Savonlinnassa. Nykytanssia Haagissa ja Lontoossa.Yhteistyötä arvostettujen koreografien kanssa. Sellaisten kuin tšekkiläinen Jirí Kylián, amerikkalainen Nicolo Fonte, belgialainen Sidi Larbi Cherkaoui ja suomalainen Tero Saarinen.

Tämän kahvihetken jälkeen Kunttu kiiruhtaa Kansallisoopperaan tapaamaan Jorma Uotista ja Jouka Valkamaa. Huomenna hän lentää Lontooseen viimeistelemään Akram Khanin teosta. Eilen hän hioi kulttuurikeskus Stoassa Susanna Leinosen Kaira-tanssiteoksen valoja.

”Ennen pystyin tekemään yhden duunin kerrallaan, mutta nyt työn alla saattaa olla kymmenenkin projektia”, Kunttu sanoo.

Hän on valmistunut valosuunnittelijaksi Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta. Opintojen jälkeen hän oli Tampere-talon valojärjestäjä kolme vuotta, mutta 1998 hänen oli jätettävä vakituinen työ ja siirryttävä freelanceriksi.

”Mulla oli niin paljon projekteja muualle. Ei ollut oikein, että muut joutuivat tekemään mun duunit”, hän sanoo.

Jotkut teokset työllistävät tiiviisti muutaman viikon, joitakin teoksia suunnitellaan väljästi kokonainen vuosi. Susanna Leinosen Kaira oli vuoden projekti. Teoksen ensi-ilta oli viime kesänä Kuopio Tanssii ja Soi -festivaaleilla, mutta ensimmäiset suunnittelupalaverit pidettiin jo kesällä 2005.

”Sen jälkeen kukin tahollaan alkoi miettiä teoksen teemaa, ihmissuhteita.”

Kunttu ”kirkastaa ajatuksiaan” yleensä pitkillä juoksu- tai hiihtolenkeillä, sitten hän alkaa piirtää ja tehdä mallinnoksia tietokoneella.Kairaan Kunttu rakensi suuret ”valohelikopterit”, liikkuvat valoelementit, jotka jakavat tilaa ja ”elävät orgaanisesti teoksen mukana”.

”Halusin löytää uudenlaista valoilmaisua valon fyysisen liikkeen kautta”, hän sanoo. ”Vähän sellaista yllätyksellisyyttä.”

Helsingin Sanomat arvioi Kairan kesäkuussa ja haltioitui valoista.
”Mikki Kunttu on suoranainen valojen maagi. Hän ei vain tee valoja vaan luo valoarkkitehtuuria. Hänen luomuksensa jäävät elämään jälkikuvina verkkokalvoille”, lehti ylisti.

Maagi itse on vaatimattomampi. ”Saan työn tehtyä ja jälki on tasokasta, vaikka budjetit ovat haasteelliset.”
Haasteelliset?
”Eikö olekin hyvä termi? Olen juuri opetellut käyttämään sitä.”