Foto olisi kiva ylläri
Mitä nykyään oikein kannattaa kuvata, Tero Kartastenpää pohti valokuvamaisterien Image Being -näyttelyssä.
Aikoinaan valokuva poloinen onnistuttiin taistelemaan uskottavaksi kuvataiteeksi, mutta jälleen räpiköidään merkityksettömyydessä.
Nuorehkot toivot, Aalto-yliopiston maisterit, ovat vaikean tehtävän edessä Valokuvataiteen museon Image Being -näyttelyssä. Mitä kannattaa kuvata?
Myytäviä jättitauluja ei ainakaan enää tehdä. Muovilla pohjustettujen kuvien sijaan esitellään mieluummin vaikka kankaanpala, metalliveistos ja kauppainstallaatio. Hannele Peltorinteen lasipullon odöörin pitäisi parantaa aivoja. Maanläheinen tuoksu on niin huumaava, että on pakko sulkea silmät.
Varsinaiset valokuvat ovat pitkälti metaa: perhekuva uudelleenkuvattuna, museon kokoelmien kokoelma, kuvakaappauksia ryppyisessä biomateriaalissa. Lumi Tuomen hiuskuvat esittelevät karjalaista kulttuuria.
Yhden seinän ainoassa kuvassa kysytään ”voinko ottaa kuvasi?” Johannes Romppanen antaa katsojan varata ajan potrettikuvaukseen. Parissa teossarjassa mennään kohti mörköä, tekoälyä. Yufan Lun otokset voivat näyttää aloittelijan omakuvilta, mutta hetkinen, liian moni sormi puristaa kameraa.
Kauneimmat teokset ovat Nikolas Palosen. Hän on antanut tekoälyn tiivistää useat otoksensa yksittäisiksi kuviksi. Optiikka suttaantuu oudoksi mössöksi, jota on miellyttävä katsoa.
Image Being. Valokuvataiteen museo (Kaapelitehdas, Helsinki) 20.4. asti.