Visuaalinen aktivisti

Eteläafrikkalaiselle Zanele Muholille kamera on vain yksi tasa-arvotaistelun väline.

valokuva
Teksti
Tero Miettinen

Ansiolistassa on useita näyttelyitä merkittävissä taidemuseoissa, mutta Zanele Muholi (s. 1972) ei halua itseään kutsuttavan taiteilijaksi. Visuaalinen aktivisti on tarkka sanavalinnoissa. Persoonapronominina käytössä on englannin sukupuolineutraali they, ei she tai he.

Muholi kertoo sähköpostihaastattelussa olevansa pohjimmiltaan aktivisti, joka löysi valokuvauksen keinoksi poliittisten päämäärien saavuttamisessa.

”1990-luvulla ja vuosituhannen alussa mustat seksuaalivähemmistöt eivät vielä näkyneet Etelä-Afrikassa. Emme ikään kuin olleet edes olemassa tai meitä pidettiin rikollisina ja kummajaisina”, valokuvaaja kirjoittaa.

”Yhteistyössä muiden kanssa loimme kameran avulla rikkaita, moniulotteisia, positiivisia vastakertomuksia. Kerroimme tarinamme omalla äänellämme.”