Valokuvaaja I. K. Inha loi kansallisen kuvaston
Mestarin kuvat ovat nyt tehneet verkkaisen matkan museoon.
Pyörä oli lastattu huolella. Tavaraa oli edessä, takana, kiinni rungossa ja ohjaustangossa, kaikkialla siellä, missä se ei haitannut polkemista.
Välttämättömien vermeiden lisäksi mukana kulkivat kamera, kolme kahdenkertaista kasettia, kolme linssiä, jalusta, vaihtopussit, kaksi tusinaa lasilevyjä ja kemikaalit. Pyörä painoi 14 kiloa, tavarat vähän yli 20 kiloa.
Valokuvaaja Into Konrad Inhan (1865–1930) mielestä pyörällä liikkuminen oli ”joutuisampaa ja vapaampaa kuin hevosella”. Inhan kokemusta ei voi kyseenalaistaa, vaikka sen aikaisia kuvia maanteistä katsellessa ei joutuisuus tule ensimmäisenä mieleen.
Hevosista Inha ei päässyt irti pyörällä liikkuessaankaan. Isännillä oli vastustamaton hinku haastaa koettamaan, kumpi pääsee vinhemmin, he hevosellaan vaiko Into pyörällään.
Lasilevyt tuli kehittää kohta valottamisen jälkeen. Kehittämiseen tarvittiin pyrogallushappoa, natriumsulfidia, soodaa ja fiksausnatronia. Ne oli syytä punnita ja pakata jo kotona valmiiksi annoksiksi. Käsillä piti aina olla myös bromkalia tippapullossa, koska ”sillä voipi levystä saada kalun, vaikka se olisi saanut 200 kertaa enemmän valoa, kuin olisi tarvinnut”.
