Kun äiti jätti

Tuore lastenkirja kuvaa surua viiltävästi.

lastenkirja
Teksti
Elina Venesmäki

Hannamari Ruohosen kirjoittama ja kuvittama Kadonnut äitini on kaunis ja tunteita täynnä oleva kirja, jota on vaikea lukea lapselle ääneen itkemättä. Tärkeää ihmistä kaipaavan lapsen suru viiltää. Jo kannen kuva surevasta pikkulapsesta tulee ihon alle.

Lapsen äiti on kadonnut mitään selittämättä ja jättänyt hänet kaksin isän kanssa. Lapsi on kuunnellut vanhempien riitoja iltaisin ja päättelee, että äiti kyllästyi arkeen – leivänmurujen imuroimiseen, lapsen autojen kaivamiseen sängyn alta ja sen sellaiseen.

Sureva lapsi on vihainen ja kiukuttelee. Äidin tavaroita on kaikkialla, ja niitä kadottamalla on hyvä purkaa omia tunteita. Jos kerran äiti ei halua olla lapsen kanssa, ei lapsikaan halua äitiä takaisin eikä halua säästää mitään, mikä muistuttaa hänestä.

Kiukkua käsitellään Nallen kautta: koiran, joka löytyy pihalta ja jolla on tuskaisen pieni villahaalari. Nalle lyöttäytyy lapsen seuraksi, ilkkuu ja haisee, sitten leikkii. Nalle haluaa heittää kaikki äidin tavarat roskikseen ja saa lapsen ymmärtämään, että jotain hyvää menneestä kannattaa myös säilyttää. Hieman hupsu hahmo tuo kirjaan kepeyttä.