25 vuotta sitten
Kanadalainen cree-intiaanipäällikkö saapui Olkiluotoon seuraamaan Saskatchewanista louhitun uraanin käyttöä.
Intiaanipäällikkö Harry Cook kurkkii Olkiluodon voimalan matala-aktiivisen ydinjätteen säilytyskuiluun ja näkee siellä yhden kiertokulun päätepisteen. Olkiluodon polttoaineesta, uraanista, lähes puolet tulee sieltä mistä cree-intiaanipäällikkökin: Kanadan Saskatchewanin provinssin pohjoisosan mittaamattomista erämaista, maailman suurimmista uraanikaivoksista.
Harry Cook tuli Suomeen intiaanien kauppavaltuuskunnan mukana katsastamaan, mitä opittavaa olisi täkäläisestä pienteollisuudesta. Saskatchewan muistuttaa luonnoltaan hyvin paljon Suomea, paitsi että siellä on enemmän metsiä ja järviä kuin meillä. Asukkaita tuossa Suomea suuremmassa provinssissa on vain miljoona.
Viiden päällikön vetämässä valtuuskunnassa on mukana sekä cree- että sioux-intiaaneja, joskus keskenäänkin sotineita kansoja, jotka eivät nyt ole sota- vaan kauppapolulla. Muun joukon matkaillessa Itä- ja Etelä-Suomen useissa kohteissa Cook halusi Olkiluotoon katsomaan, mitä oikein tehdään sillä uraanilla, jota hänen kotopuolestaan kaivetaan.
Sähköähän siitä tehdään, joskin monen mutkan kautta. Maanpäällisellä matkallaan syvältä Kanadan Athabascan hiekkakivialueelta syvälle Olkiluodon varastoon kiistelty luonnonvara on muuttanut muotoaan moneen kertaan. Sitä on käsitelty niin menaanisesti kuin kemiallisestikin, sen molekyylirakennetta on muutettu edestakaisin ja se on matkustanut maapallon toiselle puolelle.
Intiaanipäällikkö Cook suhtautuu koko prosessiin modernin liikemiehen tyyneydellä. Hän sanoo olevansa ympäristönsuojelija, kuten kaikki intiaanit, mutta hän ymmärtää myös ympäristön hyväksikäytön.
”Me intiaanit olemme käyttäneet vuosisatoja pohjoisen Kanadan metsiä, vesiä, kaloja, riistaa, kaikkia luonnonvaroja. Ne ovat siellä yhä, vaikka sieltä otetaan myös uraania. Jos pidät huolta Äiti Maasta, se pitää huolta sinusta. Se on meidän filosofiamme, ja se jatkuu edelleen.”
Saskatchewanissa maankäytöstä on sovittu, mutta intiaanit eivät katso luopuneensa kokonaan ikimuistoisista oikeuksista maahan.
Uraania louhittaessa Äiti Maa pitää huolta lapsistaan tarjoamalla näille työtä. Kanadan suurimman uraaniyhtiön Camecon ja sen alihankkijoiden noin 2 700 työntekijästä lähes puolet on paikallisia asukkaita, useimmat intiaaneja.
SK 16–17/2000 Jukka Ukkola: ”Intiaanit kauppajalalla”, 20.4.2000.