Tyylikästä ja kunnianhimoista: Nuoren valtion moderni elämä – ja sen sankari Alvar Aalto
Kuuden museon yhteisnäyttely esittelee Suomen kasvoja vuosina 1917–1968.
Helsingin kaupungin taidemuseo HAM pitää loppukesään asti näytteillä arvotavaraa Arkkitehtuurimuseosta, Designmuseosta, Suomen valokuvataiteen museosta ja jyväskyläläisestä Alvar Aalto -museosta. Modernia elämää! -näyttelyssä esillä on myös muutama helmi HAMin varastoista.
Vaikka upeat esineet puhuvat ja näyttely kattaa suunnilleen samat runsaat neliömetrit kuin sitä edeltänyt Yayoi Kusaman hittinäyttely, modernisminäyttelyn kuraattoreita ei käy kateeksi. Yksi näyttely ei voi kertoa kattavasti Suomen arkkitehtuurin, kuvataiteen ja taideteollisuuden viidestäkymmenestä vuodesta.
Museoiden painopisteistä johtuu se, että modernistinen musiikki, sanataide ja esittävät taiteet puuttuvat näyttelystä lähes kokonaan. Paikkakunnista esillä ovat Helsinki ja Turku, Chicago ja Toronto.
Vaikeammin perusteltavaa on se, että seinillä olevat esittelytekstit eivät määrittele modernismia selkeästi. Katsojan oletetaan tietävän etukäteen tyylisuunnan tunnuslauseen form follows function (muoto seuraa käyttötarkoituksesta) tai päättelevän sen esillä olevista aihetodisteista.
Niitä toki riittää. Kokonaisuuden ensimmäisen salin ja koko näyttelyn suurin sankari on Alvar Aalto. Tämä on perusteltua, kuten sekin että näyttelystä suurin osa on omistettu muille.