Tyttö nimeltä Varpu on pokerinaamainen suurten tunteiden elokuva

Arvio: Oscar-ehdokas Selma Vilhunen ohjasi nuorisokuvauksen, jonka pokka pitää.

elokuvat
Teksti
Lauri Lehtinen

Varpu Miettinen (Linnea Skog) on itähelsinkiläisen siivoojan (Paula Vesala) yläasteikää lähestyvä tytär. Varpu ei tiedä isästään mitään, mutta alkaa kaivata tätä valmistautuessaan nuorten esteratsastuskisaan. Isä olisi hyvä saada katsomoon, jossa muidenkin kilpailijoiden vanhemmat kannustavat omiaan.

Varpu ei jää odottelemaan, että passiivinen äiti ottaisi yhteyksiä, vaan lähtee varastetulla autolla kohti Oulua seuraamaan elämänsä johtolankoja.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Selma Vilhusen ensimmäinen kokoillan elokuva lataa arkisiin puitteisiinsa toivoa, pelkoa ja pokerinaamaista sankaruutta. Varpu on peloton ja neuvokas selviytyjä, joka on tyylikkäästi hiljaa aikuisten itsekeskeisen selittelyn keskellä. Vaikka elämä kolhii, Varpu ei valita eikä kyynisty.

Jännittävän uteliaana pysyttelevä vaellus etenee yhteiskuntaluokasta ja maisemasta toiseen.

Sekä elokuva että Varpu etsivät identiteettiä, joka ei ikinä loksahda aivan paikalleen.