Turisti-elokuva on musta komedia, jossa nauru jää kurkkuun
Havaintojen aiheena ovat sukupuoliroolit, minäkuva ja häpeä.
Ruotsalaisperhe on Alpeilla hiihtolomalla. Lumivyöry lähestyy rinneravintolaa. Viime hetkellä lumimassa näyttää peittävän alleen terassin, jolla perhe syö lounasta. Näkyvyyden palatessa ilmenee, että vyöry jäi kauas, mutta isä pakeni paniikissa jättäen vaimonsa ja lapsensa vaaraan. Näin alkaa Ruben Östlundin upea Turisti.
Östlund ei moralisoi Tomaksen (Johannes Kuhnke) mokaa vaan tutkii reaktioita. Kun äiti Ebba (Lisa Loven Kongsli) ottaa asian esiin illallisella, Tomas kieltää tapahtuneen. Isä on valmis myöntämään, että saattoi jotenkin näyttää siltä, että hän pakeni, mutta tosiasiassa hän pysyi aloillaan. Myös Ebban peitelty kiukku on alkukantaista. Vanhempien tarve olla oikeassa satuttaa ensimmäisenä lapsia.
Turisti on musta komedia; nauru jää kurkkuun. Havaintojen aiheena ovat sukupuoliroolit, minäkuva, häpeä. Köysi vain kiristyy, kun tuttavamies yrittää puolustaa Tomasta kertomalla, kuinka henkiinjääminen Estonialla vaati itsekkyyttä. Entä uskoisiko Ebba perustelun, että Tomas säntäsi pakoon palatakseen kaivamaan perheensä lumesta?
Östlund on kertonut käsittelevänsä omia pelkojaan ja riittämättömyyden tunnetta. Kysymykset ovat painavia. Ovatko parisuhteet ja sivistyskin vain roolipeliä? Millaista totuutta on mahdoton myöntää edes itselleen?
Ykkösluokan hiihtokeskuksen lumimiljöö on oiva vertauskuva. Hiihdämme siistissä rinteessä sääntöjen mukaan, mutta kun odottamaton tapahtuu, oma reaktio voi olla kiusallinen.