Myrskyisä liitto

Työnantajien ja palkansaajien suhde on aina ollut myrskyisä.

tietokirja
Teksti
Tuomo Lappalainen

Helsingin yliopiston yrityshistorian tutkijoiden kirja tulopolitiikan kahdeksasta vuosikymmenestä ei olisi voinut ilmestyä paremmalla hetkellä.

SAK:n ja STK:n talvisodan aikana antaman yhteistyöjulistuksen, tammikuun kihlauksen, juhlavuoteen ajoitettu teos tuli keskelle työmarkkinoiden lähihistorian pahinta kaaosta, ja se selvittää erinomaisesti työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen tuoreiden riitojen taustaa.

Kirjasta käy hyvin ilmi, että melkein ihmisiän kestänyt kihlaus ei ole missään vaiheessa ollut suuri rakkausliitto. Yritykset, joiden näkökulmaa tutkijat erityisesti tarkastelevat, ovat hyväksyneet valtion ja työmarkkinaosapuolten yhteistyön – tuttujen kesken kolmikannan – milloin pienimpänä pahana, milloin olosuhteiden pakosta.

 

Samat seikat, jotka ovat saaneet EK:n nyt sanoutumaan irti keskitetyistä ratkaisuista, ovat hiertäneet työnantajia jo vuosikymmeniä. Puoliksi suljetun talouden oloissa luotu järjestelmä on ollut heidän mielestään liian jäykkä ja lakkoherkkä, eikä se ole ottanut huomioon alojen ja yritysten välisiä eroja.

Parasta kirjassa ovat Henrik Talan ja Maiju Wuokon kirjoittamat vuosia 1940–1991 käsittelevät jaksot. Niissä työmarkkinoiden kuohunnat kytketään oivaltavasti ympäröivän maailman tapahtumiin. 1990- ja 2000-luvuista kertovat osuudet jäävät pinnallisemmiksi.

Haastatteluilla olisi voitu saada paljon taustatietoa, mutta haastateltuja on vähemmän kuin perusteellisessa lehtijutussa. Monissa asioissa päälähde on Helsingin Sanomat.

Pieniä mutta kiusallisia virheitäkin löytyy. Risto Alanko ei ollut EK:n vaan Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja, ja Esko Aho valittiin keskustan puheenjohtajaksi kesällä 1990 eikä vasta syksyllä.