Toni Morrisonin romaani on rikottujen puolella

Koti on tiivis kertomus vastuuntunnosta, köyhyydestä, sorrosta ja väkivallasta.

kirjat
Teksti
Kaisa Neimala

Toni Morrisonin romaaneja oli suomennettu jo ennen hänen 1993 saamaansa Nobelin palkintoa. Käännettyjen teosten määrä on nyt toisella kymmenellä, ja yhtä romaania lukuun ottamatta ne on suomentanut Seppo Loponen.

Morrisonin kääntäminen vaatinee joustavuutta: romaanien henkilöt ja kertojat käyttävät taustansa, tilanteensa ja luonteensa mukaisia kielimuotoja. Usein, suorastaan enimmäkseen, kieli kääntyy luontevasti suomeksi.

Toisinaan lukemista häiritsee ajatus: tätä pitäisi osata ja viitsiä lukea alkukielellä. Pitäisi kurkistaa, mitä Morrison on kirjoittanut silloin, kun Koti-romaanin päähenkilö Frank miettii selviämistään Korean sodasta näin: ”Yksikään venäläisvalmisteinen luoti ei ollut posauttanut hänen omaa nirriään pois” tai kun väkivaltaisen poliisin käytöstä perustellaan yhtä sekatyylisesti: ”Joku junttikokelas koki kullinsa nauttivan aliarvostusta poliisikavereiden parissa.”

Koti on tiivis ja intensiivinen kertomus veljestä ja sisaresta, jotka murjottuina hakevat turvaa. Morrison on tässä, niin kuin aina, rikottujen puolella. Painokkaasti hän julistaa lasten vastuuntuntoisen kohtelun tärkeyttä; musta sotilas Frank on huomannut Koreassa, että siellä ”vanhemmat heittäytyivät arvelematta lastensa suojaksi”. Tällainen suoja olisi ollut sisaruksille tarpeen.