Tommi Liimatta ja Jeppis 2 herättävät muistoja: Nuoren pojan elämässä piisaa draamaa
Arvio: Muistelmat suhtautuvat musiikkiin pakkomielteisesti.
On väistämätöntä verrata Tommi Liimatan, 40, muisteloita Karl Ove Knausgårdin Taisteluihin. Kahdessa tuhdissa Jeppis-kirjassa Liimatta käy läpi poikavuotensa Pietarsaaressa. Seitsemään vuoteen kuluu yli tuhat sivua.
Ensimmäisen Jeppiksen alussa Tommi-poika meni kouluun, toisen alussa hänestä tulee viidesluokkalainen. Kerrostalon pihaleikit ovat yhä tärkeitä, vaikka tytötkin orastavasti kiinnostavat. Bändikin pitäisi perustaa.
Kirjoissaan Liimatta ei harhaile vaan keskittyy siihen, mitä milloinkin tapahtui. Ne ovat kronologisia ja ilmeisen totta. Liimatta ei pohdi syitä ja seurauksia eikä uppoudu sosiaalisten verkostojen merkityksiin. Hän ei edes arvota paljon muuta kuin KISSin ja muiden rockbändien levyjä.
Vaikka tyyli on tarkka ja toteava, röhönauruja riittää useammalle aukeamalle. ”Hurritehtaiden tekeleet” Tornion asuntomessuilla kiteytyvät 11-vuotiaan mielessä näin ekonomisesti:
