Tokasikajuttu kertoo menestyksen hinnasta – huipennus Pertti Kurikan nimipäivät -bändin hajoamisessa
Arvio: Vastoinkäymisten kasautuminen loppuun saa pohtimaan, toimisiko jatkotarina paremmin tv-dokumenttisarjana.
Dokumenttielokuvat saavat harvoin jatko-osia, joiden tarkoitus on jatkaa tarinaa ja syventää kuvaa keskushenkilöistä.
Pertti Kurikan nimipäivät -bändin kehitysvammaisista muusikoista kertovaa Tokasikajuttua ei olisi voitu tehdä, ellei vastustamaton Kovasikajuttu (2012) olisi ollut suuri ja kansainvälinenkin menestys.
Ehkä ohjaaja-käsikirjoittajat Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi ovat myös uuden elokuvan velkaa. Kovasikajuttu teki bändistä tunnetun ja vei sen myös ulkomaille. Siitä ei seurannut pelkkää hyvää.
Jatko-osa esittää suuria kysymyksiä dokumentintekijöiden ja kohteiden suhteesta. On selvää, että objektiivisuuteen pyrkivänä elokuva olisi tylsempi ja luultavasti mauton. Lempeät ohjaajat suojelevat päähenkilöitä ja korostavat heidän viattomuuttaan.
Uusi näkökulma liittyy suosion seurauksiin, huipentumana epäonninen Euroviisureissu ja bändin hajoaminen.
