Herkästi pianolla
Saksassa työskentelevän Terhi Dostalin mainio levy esittelee Ilmari Hannikaisen, Aarre Merikannon ja Jean Sibeliuksen pianomusiikkia. Dostalin soitto on herkkää ja taiten nyanssoitua. Levy päättyy jylhänä soivaan Finlandiaan. Toivottavasti Dostalin tie johtaisi entistä useammin suomalaisille konserttilavoille.
Terhi Dostal: Finnish Piano Works. Hänssler Classics.
Hiutaleen keveydellä
Mozartin pianokonsertot eivät ole romanttisten konserttojen tapaan suuria virtuoositeoksia. Useimmiten duurisävellajeissa kulkevat konsertot soivat musikanttisina ja luonnollisina kuin ihmisen hengitys. Lars Vogtin kevyellä kosketuksella soittamat konsertot tuovat mieleen ilmassa kisailevat lumihiutaleet. C-molli-konsertossa nro 24 musiikki saa myös tummenpia ja dramaattisempia sävyjä.
Mozart: Piano Concertos Nos. 9 & 24. Lars Vogt, Orchestre de chambre de Paris. Ondine.
Modernismia kohtuudella
Puolalaisen Krzysztof Pendereckin (1933–2020) Missa brevis säestyksettömälle kuorolle tekee kunniaa renessanssin suurille polyfonisille kirkkomusiikkiteoksille. Teosta maustavat aikamme musiikin kirpeätkin haaraumat. Albumin muutkin sävellykset todistavat, että tätä nykymusiikkia on helppo ennakkoluuloisenkin lähestyä.
Krzysztof Penderecki: Sacred Choral Works. Latvian radiokuoro. Ondine.


