Rakkauden leikkikehässä

Yltiöpäiset kokeilut ja luovat yllätykset ovat jotain, mitä Henriikka Tavilta on tottunut odottamaan. Esikoisteos Esim. Esa (2007) huiteli kokeellisen runouden kenttää päästä päähän. Runoprojekti 12 oli kannanotto ja performanssi, yritys tuottaa 12 runoteosta vuonna 2012.

Esikoisromaani Tellervo kääntää rakkausromaanin konventiot nurin ironian keinoin. Tavi vaeltaa chick litin ja self helpin diskursseissa. Vaikka puitteet ovat kevyet, Tellervo on vakava yritys tutkia rakkauden kieltä ja mahdollisuuksia Tinderin ja itsemyötätunnon aikakaudella. Nimihenkilö on äkkiväärä, vieraantunut ja oudon samaistuttava nelikymppinen, joka ei tahdo löytää rinnalleen herra oikeaa. Herra tietää, että hän yrittää. Kioskin myyjänä työskentelevä citysinkku tuntee itsensä ”muumioituneeksi krokotiiliksi”. Olisiko nyt aika muuttua: rakastua, kihlautua –  ja mennä lopulta parisuhdeterapiaan kuten kaikki muutkin. Amerikkalaisen rakkausgurun neuvoilla Tellervo availee sisältään luonnollisia feminiinisiä lähteitä, joiden pulppuilu tekee hänestä vastustamattoman hunajaisen naisen. Kuorotoveri Jarkko jää makeaan ansaan ihmeen äkkiä.

Tellervo on sisäistänyt elinikäisen oppimisen aatteen. Kolmatta graduaan viimeistelevälle myös rakkaus on loputonta työtä, tutkintoa ja jatkokoulutusta. Lempi on kaikkea muuta kuin lempeää, pysyvää tai luonnollista. ”Rakkaus on epäjohdonmukainen. Rakkaus kaipaa vastusta. Rakkaus on julma.”

Kulmikkaasti tempova lemmenpuhe palautuu kulttuurimme moninaisiin rakkauskäsityksiin. Lähdeviitteet mainitsevat Raamatun, Toisen sukupuolen ja Anna Kareninan. Sekä parisuhdekonsultti Rori Rayen, jonka puheet luonnollisesta ”magneettisesta naisesta” saisivat vanhan kunnon Simone de Beauvoirin kääntymään haudassaan.