Sooloprojekti
Tellervo Kalleinen tekee päivätyönään yhteisöllistä taidetta. Vapaa-ajallaan hänestä tuli laulaja-lauluntekijä Takay-Sin.
4
MIN
Minna Records julkaisi lokakuun lopussa levyn artistilta nimeltä Takay-Sin.
Kuusi kappaletta sisältävä ep Silmänkorkeudelta on omintakeinen sekoitus vilpitöntä folkia, melankolista runoelmaa ja harkittua soitinnusta, muun muassa flyygelitorven, sellon ja harpun kuljettamia säveliä.
Takay-Sin on Tellervo Kalleinen. Hän laulaa levyllä täyttymyksen odotuksesta, kuolemasta ja uteliaasta mielestä, joka ei suostu ”irrottamaan hampaitaan päivän lämpimästä lihasta”.
Taitelijanimeä käyttämällä Tellervo Kalleinen tekee eron uraansa kansainvälisesti tunnettuna taiteilijana. ”Eri nimi auttaa myös hassuissa pienissä jutuissa, kun sooloprojektin kanssa kaikki on vielä vähän uutta ja jännittävää”, Kalleinen sanoo.
”Minulla oli elokuussa sinkun julkaisukeikka enkä tiennyt, mitä laittaa lavalle päälle. Mietin sitten sitä kautta, että miten Takay-Sin pukeutuisi.”
Jännitys ei johdu siitä, että Kalleinen olisi noviisi musiikkihommissa. Hän on lapsuudestaan asti esiintynyt ja tehnyt monenlaista taidetta – valokuvaa, kuvanveistoa, videota – kaikkea, mitä helsinkiläisen Annantalon taidekursseilla milloinkin oli tarjolla ja mihin Itä-Pasilan Nuorisoasiainkeskuksen porukka innosti.
Ensimmäisen biisinsä Kalleinen teki 15-vuotiaana. Myöhemmin hän kokeili biisien kirjoittamista Puhelinveljekset-ryhmässä, joka oli yhdistelmä bändiä ja performanssiryhmää.
”En ollut ikinä kokenut sellaista onnea kuin silloin, kun olimme treeneissä ja joku biisi sujui.”
Kalleisen tekemisiä leimaa edelleen bänditreeneistä jäänyt oivallus, että taiteen kautta voi päästä erityiseen yhteyteen muiden kanssa. Hänet tunnetaan nykyään parhaiten valtavista yhteisöllisen taiteen projekteista, joita hän toteuttaa usein aviopuolisonsa Oliver Kochta-Kalleisen kanssa.
Valituskuoro-teoksessa (2005) vapaaehtoiset kertovat valituksen aiheensa, jotka kootaan yhdeksi tekstiksi, sävelletään ja esitetään yhdessä yleisölle. Se on toteutettu yli sadassa kaupungissa. Parhaillaan Kalleiset tekevät Ouluun projektia Maailman arvokkain kello. Lopullisen teoksen viisarit näyttävät paikallisten lahjoittamia, henkilökohtaisesti arvokkaita hetkiä.
Yhteisöllisyys on vastalääkettä taidemaailman neromyyteille ja yksin tekemisen kulttuurille, johon Kalleinen törmäsi opinahjossaan Kuvataideakatemiassa. Siellä hän perusti vastareaktiona Voukkoset-kuoron.
Osallistavan taiteen projektit ovat tuoneet Kalleisille Ars Fennica -palkinnon ja AVEK-mediataidepalkinnon.
Jälkimmäisestä saamansa rahat sekä ison osan säästöistään Tellervo Kalleinen käytti ensimmäiseen levytykseensä, albumiin Käsky ja hyräily (2014). Sitä varten hän perusti ranskalais-suomalaisen Kaukaisu-kokoonpanon, jonka kanssa levytti vuosien mittaan syntyneitä kappaleitaan.
”Päädyin tekemään levyä, koska minulle syntyi poika, Väinö. Tajusin, että näissä biiseissä on elämästäni tosi paljon sen tason informaatiota, jota en ikinä pysty selittämään hänelle.”
Levyn vinyyliformaattikin valikoitui Väinöä ajatellen.
”Ajattelin sen olevan teknologiaa, joka säilyy myös hänen mahdollisille lapsenlapsilleen.”
Musiikki on Kalleisen projekteista henkilökohtaisin. Hän puhuu säveltämisestä ja sanoittamisesta sisäsyntyisenä tapanaan käsitellä asioita. Vuodesta 2015 alkaen Kalleinen on tehnyt musiikkia ennen kaikkea bändinsä Olento Orchestralin kanssa.
Se jäi kuitenkin jäähylle, kun Kalleisen isä kuoli vuonna 2023. Kalleinen ei tehnyt eikä kuunnellut musiikkia vuoteen.
Kun hän pitkästä aikaa palasi laulunopettajansa Maija Kaunismaan luo epätietoisena siitä, mitä musiikin kanssa tekisi, Kaunismaa ehdotti sooloprojektia.
”Eka reaktioni oli, että en voi pettää bändiäni. Olen niin yhteisöllinen ihminen, että minun on välillä vaikea suostua ajattelemaan asioita pelkästään itseni kautta.”
Yhdessä tekeminen on tuonut myös turvaa.
”Minulla on ollut hyvin rakastava bändi, joka on aina ollut fiiliksissä melkein kaikesta, mitä olen heidän kuultavakseen vienyt. Bändin luoma turva ja hyväksyntä on ollut eräänlainen puskuri.”
Soolomateriaalin suhteen Kalleinen kertoo olevansa haavoittuvaisempi.
Takay-Sinin varhaisimmat biisit Kalleinen on tehnyt perhettään ajatellen: Heyday on 50-vuotislahja hänen puolisolleen ja I will take it from here kertoo isän kuolemasta.
Myös poika on mukana. Hän soittaa bassoa kappaleessa Eikä mikään enää palaa ennalleen.
Kalleinen täytti lokakuussa 50 vuotta, julkaisi ensimmäisen soololevynsä sekä Olento Orchestralin albumin Kattokruunun alla. Se jää bändin viimeiseksi.
”Olen aina ollut ihminen, jolle on luontevaa tehdä monenlaisia asioita rinnakkain. Mulla on hyvin paljon kapasiteettia. Mutta isän kuoleman kautta nousi uusi tarve olla enemmän tietoisesti yhteydessä itseeni ja kaikkeen, mitä teen. Minulla heräsi vahva selkiyttämisen ja yksinkertaistamisen tarve.”
Bändin pyörittäminen ja aikatauluttaminen vie paljon aikaa kuvataiteilijan kokopäivätyön ohessa. Takay-Sinin roolissa Kalleinen voi käyttää rajallista aikaansa enemmän itse musiikin tekemiseen.
Sitä on tarkoitus tehdä lisää jo helmikuun alkuun.
”Nyt minulla on nämä kuusi biisiä. Soololevyn julkaisukeikka on vasta ensi vuonna sen takia, että ehtisin tehdä lisää.”