Vastahakoinen äänitorvi

Teemu Bergmanin laulujen ihmiset ovat aina jonon viimeisiä.

musiikki & ihmiset
Teksti
Tero Alanko

Pöydällä on lasi vettä, olutpullo ja folioon kääritty voileipä. Muusikko Teemu Bergman, 40, katselee baarin ikkunasta Sörnäisten metroaseman viereiselle Piritorille.

”Moni antoi semmoista painetta, että voidaanko me tehdä yhtä hyvä levy kuin edellinen”, hän sanoo. ”Kai se jollain tavalla vaikutti, vaikka se ekakin oli tehty ihan vasurilla.”

”Pitkään aikaan mua ei edes huvittanut tehdä toista levyä. Sitten rupesin ajattelemaan, että jos en tee sitä nyt, niin en tee koskaan.”