Paheksujan muistiinpanoja

Anna-Leena Härkösen henkilöillä riittää paheksuttavaa.

romaani
Teksti
Kaisa Neimala

Anna-Leena Härkönen on kirjoittanut Kenraaliharjoitukseen päähenkilöä palvelevan juonen. Matkatoimistovirkailija Jane kulkee tilasta ja tilanteesta toiseen ja juttelee. Härkönen on taitava repliikkien kirjoittaja. Ollaan kotona miettimässä parinvaihdon houkuttelevuutta tai sitten yrittelemässä parinvaihtoa, osutaan tapaamaan sukupuolisesti kiinnostava vanhempi nainen, pohditaan äidin seksuaalihistoriaa, etsitään biologista isää. Sivut ovat sakeina reippaita vuorosanoja.

Härkösen häikäisevä hauskuus, johon päästiin tutustumaan Häräntappoaseessa, on kuitenkin yllättävän vähissä, ellei suostu lukemaan tuhmia puheita erityisen hauskoiksi. Janen viihtymättömyys avioliitossa ja elämässä kuvastunee lukuisista teksteihin ripotelluista paheksuntalausunnoista. Janen miehessä ärsyttää erityisesti se, ettei hän ole käynyt armeijaa, ja Jane muistaa hänen joskus kahmineen täytekakkua puurokauhalla. Janen äidillä on liian lyhyt hame, äiti on liian kiltti, ”tollanen itkunatsi”. Isävainaja oli turskauttanut hampurilaisesta ketsuppia leualleen eikä huomannut. Siskotyttö tervehtii ”heissuli veissuli” ja ”pimpeli pompeli”, ei sentään ”kikkelis kokkelis”. Kiihkeä naispari kammoksuu suonikkaita hirvitysdildoja.

Kenraaliharjoituksessa on yksi ehdoitta hyväksytty ihminen, Janen pieni siskontyttö Pihla. Pihla piipahtaa juonessa vain harvoin mutta valaisee ympäristönsä ajatelmillaan:

Mun arvosana tästä tiikerikakusta on loputon.”