Ryhmätyöjoutsen
Minna Tervamäki viettää kevättä taideteoksissa.
Liike ei pysähdy. Kansallisbaletin eläkeläinen Minna Tervamäki antaa haastattelun venytellen jumppamatolla Aleksanterin teatterin uumenissa Helsingissä.
Haastattelun jälkeen hän laskeutuu portaat Yksi lampi joutsenten -baletin harjoituksiin. Tervamäki on yksi teoksen neljästä koreografista, kollegoinaan Sami Saikkonen, Emrecan Tanış ja esitykset tuottavan Ballet Finlandin johtaja Jouka Valkama.
”Omien koreografiaosuuksieni harjoittajana näytän tanssijoille liikkeet itse”, Tervamäki, 54, kertoo.
Yksi lampi joutsenten tarjoaa Joutsenlampi-klassikon innoittamaa tanssia. Ensiesitykset olivat viime marraskuussa. Maalis-huhtikuun esitysten kahdestatoista tanssijasta uutena mukana on viime aikojen puhutuin suomalainen tanssitaiteilija Atte Kilpinen, 26.
Teos juhlistaa Kansallisbalettia, jonka pitkäaikaisin koti oli nykyisen Aleksanterin teatterin rakennus. Siellä ensimmäinen balettiensi-ilta vuonna 1922 oli juuri Joutsenlampi.
”Jouka keksi esityksen idean ja toi mukaan neljä koreografia. Luontaisesti koin omakseni työstää joutsenia kärkitossuilla”, Tervamäki sanoo.
Hän on tanssinut Joutsenlammen pääroolin, mustan ja valkoisen joutsenen Odette/Odilen, lukuisissa produktioissa. Ensimmäisenä Tallinnan Estonia-teatterissa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
”Joutsenlampi on vaativa, mutta samalla koen, että se on tanssijatyypilleni omaa aluetta”, Tervamäki sanoo.
”Ja se musiikki kantaa.”
Myös balettien työryhmä kantaa. Paljon pienemmissä soolotanssiesityksissäkin on vähintään muusikko, pukusuunnittelija ja valosuunnittelija.
Tervamäki sanoo rakastavansa ryhmätyötä.
”Mitään en tee ypöyksin, enkä myöskään halua tehdä.”
Viime vuosien aikana Tervamäki on tanssinut eri puolilla Suomea pandemiarajoitusten salliessa.
Palmusunnuntaina Kuopiossa nähdään säveltäjä Olli Kortekankaan kirkko-ooppera Ende und Beginn, joka sai kantaesityksensä Uudenkaupungin kirkossa toissa kesänä.
Kirkossahan saa nykyään tanssia. Ainakin nyt, kun oopperan aiheena on toisen maailmansodan aikainen teologi Dietrich Bonhoeffer.
Kuopion ja Uudenkaupungin seurakunnat ovat olleet vahvasti mukana tuotannoissa, Tervamäki kertoo.
Tanssin ja koreografian tuottamisen lisäksi hän toimii kertojaäänenä ja on ohjannut esityksen.
Aariat esittää bassolaulaja Nicholas Söderlund.
Kuunvaihde on kieltämättä ”varsinaiset juhlaviikot”, Tervamäki sanoo.
Kolme päivää oopperan ensi-illan jälkeen Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa käynnistyy Tervamäen ja kuvataiteilija Hannaleena Heiskan seitsemäs yhteistyö Metamorphosis. Se on Tervamäen kevään projekteista aikaavievin.
”Tehdessä oli välillä olo, ettei tässä venähdä takareisi vaan aivot.”
Tervamäen ja Heiskan yhteistyö sai alkunsa Espoossa.
”Esiinnyin kerran EMMA-museossa ja ihastuin rakennukseen”, Tervamäki muistelee.
Hän kyseli museonjohtaja Pilvi Kalhamalta taiteilijoita, jotka voisivat olla kiinnostuneita yhteistyöstä ja ”maalata isosti”. Heiskan nimi tuli esiin.
”Sitten aika rohkeasti soitin hänelle, että hei, täällä olisi tanssija, lähdetkö tekemään?”
kokonaisuus sisältää tanssiesityksen joka lauantai kesätaukoa lukuun ottamatta. Puolituntisissa esityksissä kuullaan Suzanne Cianin musiikkia. Toisena tanssijana vuorottelevat Anni Jokimies ja Fenella O’Neill.
Metamorphosis on maalauksen, liikkeen ja musiikin symbioosi, johon kuuluu installaatio ja 16 millimetrin filmille kuvattu lyhytelokuva, jonka musiikin on säveltänyt Timo Kaukolampi.
Heiska ja Tervamäki tekivät lyhytfilmin stop motion -tekniikalla. Maalaus ilmestyy ikään kuin itsestään Tervamäen ympärille hänen seistessään iso musta kiekko päässä ja pyöreät läpyskät käsissä.
”Halusimme tehdä lyhärin analogisena käsityönä”, Tervamäki kertoo.
”Filmi on kallista eikä salli loputtomia uusintaottoja. Kuvat oli saatava purkkiin.”
Yksi lampi joutsenten. Aleksanterin teatteri (Bulevardi 23–27, Helsinki), 31.3. ja 1.4.
Ende und Beginn. Kuopion tuomiokirkko (Vuorikatu 7), 2.4.
Metamorphosis. EMMA-museo (Ahertajantie 5, Espoo), 5.4.–3.9.