Veijariekologiaa
Merikirja on rönsyilevä kannanotto.
Mitä saadaan uunista ulos, kun aineksina käytetään vanhoja taruja merihirviöistä, meribiologiaa, maantiedettä, maapallon geologista historiaa, kirjallisuustietämystä, tutkimusmatkailua ja kaunokirjallinen kirjoitustapa? Norjalaisen Morten A. Strøksnesin Merikirja on sekoitus, joka muistuttaa Juha Hurmeen esseeromaania Niemi. Merikirja kertoo merestä ja ihmisen vaikutuksesta siihen. Kertoja lähtee ystävänsä kanssa jäähaijahtiin. Jäähai eli holkeri voi elää monta sataa vuotta. Jäähai on myrkyllinen, mutta sitä on pyydystetty kalanmaksaöljyn vuoksi. Se ui syvällä, kasvaa jopa kahdeksanmetriseksi ja on vaikea saalistettava.
Kerronta on rönsyilevän värikästä. Kirja on täynnä sivukertomuksia, anekdootteja ja muistoja. Milloin mistäkin kimmokkeesta kerronta laajenee kuvaamaan maailmankaikkeuden ja maapallon geologiaa, antiikin ja keskiajan historiaa tai syvänmeren elämää. Itseironiset huomautukset ja hullu tavoite tekevät Merikirjasta myös hauskan. Kokenut suomentaja Katriina Huttunen osoittaa taitavansa kaikki erikoisalat.
Mittakaavojen vaihtelu ja ajassa liikkuminen huikaisevat, vaikka juonen tasolla pysytään koko ajan yhdessä paikassa. Kaunokirjallisesti kyse ei silti ole yhtä villistä ja taitavasta ilottelusta kuin Hurmeen Niemessä. Merikirja on ekologinen esseeromaani. Rauhallinen kuvaus ja vertaukset ovat hiljainen kannanotto valtamerten tilanteeseen. Strøksnes ei selittele tai neuvo. Tapausesimerkit ja muutosten kuvailu ovat sitäkin vaikuttavampi keino huolen ilmaisemiseksi.
