Tämä ei ole taideteos
Kuvanveistäjä Helena Hietanen teki pahan virheen. Hän pohti taidetta, vaikka makasi sairaana sohvalla. Tutustu taitelijan kohtaloon ja allekirjoita vetoomus hänen puolestaan.
Teksti Hannele Jäämeri
(SK 38/2007)
Fiskarsin Transparent-näyttelyssä on taideteosten joukossa seinä, jossa on viisi paperiliuskaa tekstiä. Sama teksti nähtiin myös kesällä Antolan Hovin näyttelyssä Mikkelissä. Otsikkona on suurella maininta: Tämä ei ole taideteos.
Tekstin on kirjoittanut kuvanveistäjä Helena Hietanen. Häneltä oli pyydetty näyttelyyn teos, mutta sen sijaan hän toi selostuksen omasta tilanteestaan, julkisen kommentin siitä, minkälaisiin ongelmiin taiteilija voi ajautua sairauspäivärahan ja eläketurvan saamisessa, vaikka niiden tulisi olla kaikkien perusoikeuksia.
Teksti alkaa näin. ”En uskaltanut tehdä taideteosta tähän näyttelyyn, en edes yhdessä mieheni kanssa! – – Syy ratkaisuumme johtuu ongelmista, joita kohtasin anoessani sairauspäivärahaa Kelasta (Kansaneläkelaitos) tammikuussa 2007.”
Hietanen sairastaa rintasyöpää, joka on uusinut kaksi kertaa. Viime syksynä hän sai lääkärinlausunnon pysyvästä työkyvyttömyydestä kuvanveistäjän työhön. Vuodenvaihteessa loppui apuraha, ja silloin hän anoi sairauspäivärahaa Kelalta. Hän kuvasi itse perusteluissa, miten ei enää pystynyt itsenäiseen työskentelyyn, ainoastaan kommenteillaan osallistumaan miehensä toteuttamiin teoksiin. Tällä tavoin oli toteutettu sairausaikana teos, jonka Hietanen oli jo vuotta aiemmin luvannut tiettyyn näyttelyyn. Mitään palkkaa näyttelyteoksen tekemisestä ei tullut.
Kelan virkailija ilmoitti, että hänen ei kannata edes anoa sairauspäivärahaa, koska on syöpää sairastaessaan pystynyt tekemään uuden teoksen yhteistyössä miehensä kanssa. ”Se tuntui kohtuuttomalta. Poimittiin yksi asia, eikä kukaan katsonut kokonaistilannettani. Toimeentuloni oli täysin auki. Mitään neuvoja ei annettu.”
”Ei otettu huomioon sitä, että minulla oli ollut jo kolmas syöpä ja uusiutuneen syövän hoidot olivat olleet entistä rankempia. Ei ymmärretty taiteilijan työtä, näyttelyteosta suunnitellaan pitkään etukäteen, eikä siitä usein saa mitään korvausta. Eikö työllä ja toimeentulolla pitäisi olla joku suhde, jos sen perustella evätään sosiaaliturva?”
Tilanne julki
Kelan tiskillä Hietanen alkoi itkeä. Kotiin palattuaan hän oli tyrmistynyt ja neuvoton. ”Masennuin ja jätin asian selvittelyn kesken, kun se tuntui niin hankalalta.”
”Jälkikäteen moni sanoi, että minun olisi pitänyt kaikesta huolimatta anoa päivärahaa. Eikö siis Kelan virkailijaan voi luottaa? Hän kävi vielä takahuoneessa selvittämässä asiaa toisen virkailijan kanssa.”
Lopulta virkailija kehotti Hietasta hakemaan uuden lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestä, vaikka edellinen oli vain muutaman kuukauden vanha. Tästä aiheutui hänelle lisää kuluja. Yksityislääkäri lähetti hänet sairaalaan työkyvyn arviointiin. Se taas ilmeisesti olisi ollut Kelan tehtävä, ja Hietaselle olisi pitänyt siitä kertoa. Asioiden selvittely kävi yhä monimutkaisemmaksi ja Hietanen sai ristiriitaisia ohjeita. Tarinan vaiheet voi lukea julkisesta kommentista, joka löytyy Hietasen nettisivuilta.
Oliko virkailija kyvytön ymmärtämään taiteilijan työn käytäntöjä? Eikö Hietanen pystynyt hoitamaan asiaansa? Oliko peräti aivan oikein, että hänet jätettiin tyhjän päälle? Mitä taiteilijan työnteko oikein on?
Hietaselle syntyi selkeä käsitys, että sosiaaliturvan rakenteissa on puutteita.
”Omassa tilanteessani ei ollut kyse vain minusta tai tietyistä virkailijoista, vaan siitä, että nykyinen järjestelmä ei tunnista taiteilijan työtä ja putoamme eri tilanteissa järjestelmän ulkopuolelle. Ymmärsin myös, ettei yksityinen ihminen näitä asioita ratkaise, ne on saatava julkisuuteen ja laajempaan keskusteluun.”
Allekirjoita vetoomus
Lista vetoomuksen allekirjoittaneista henkilöistä (pdf)
Helena Hietasen ja Jaakko Niemelän julkinen kommentti ja vetoomus
Katso kuvagalleria Helena Hietasen ja Jaakko Niemelän töistä