Talvisota oli pako häpeästä kunniaan
Arvio: Tuomas Tepora tutkii kansakunnan perusmyyttiä.
Nuori historioitsijapolvi pystyy käsittelemään historian kipupisteitä ja ylpeyden aiheita ilman syytöksiä ja puolusteluja. Suomen lipusta ja uhrisymboliikasta väitellyt Tuomas Tepora tutkii nyt kansakunnan perusmyyttiä, talvisodan henkeä.
Sodan henki. Kaunis ja ruma talvisota -kirjasta selviää, mikä tehtävä irrationaalisilta näyttävillä tunteilla ja reaktioilla poikkeusoloissa oli. Sodan mahdollisuutta torjuttiin yhteenkuuluvuuden eleillä, pelkoa ja epävarmuutta hallittiin toimintatarmolla.
Aineistona ovat pääosin Maan Turvan, kansalaisten mielialoja havainnoineen yhdistyksen, raportit. AKS-taustaisille tarkkailijoille isänmaallisuus tarkoitti puolustustahtoa, epäisänmaallisuus kommunismia. Vasemmiston isänmaallisuus tulkittiin väärin poliittiseksi kääntymykseksi.
Syksyn 1939 neuvottelut eivät synnyttäneet pelättyä paniikkimielialaa vaan lujaa puolustustahtoa. Paradoksaalisesti uhma johtui siitä, ettei sotaan uskottu. Hallitus joutui yleisen mielipiteen ansaan.
Pintaan nousivat esimodernit tunteet kunnia ja häpeä. Alueluovutusten koetettiin häpäisevän Suomen koko maailman silmissä. Sitä ei suomalaisten omanarvontunne sallinut. Talvisota oli ”pako häpeästä kunniaan”.