Vuoden kirjat: Kotimainen fiktio

Kuinka muutenkaan, suomalaisen proosavuoden kärkiin kuuluu myös Jukka Viikilän Suomalainen vuosi.

6.12.2018

Teksti: Virpi Alanen Jari Olavi Hiltunen Niina Holm Outi Hytönen Tommi Melender Artemis Kelosaari Kaisa Neimala Herman Raivio Markus Ånäs

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Olli Jalonen

Taivaanpallo

470 s. Otava

Olli Jalosella toistuu pitkin hienoa tuotantoa kerrontakuvio: romaanissa on keskeisenä poika, jota kuvataan kunnioittaen ja joka puolestaan kuvaa kokemaansa kiinnostuneena. Taivaanpallossa kertojana toimii kahdeksanvuotias Kuolleenpuun-Angus. Tarina alkaa 1600-luvun loppupuolen Saint Helenan saarelta. Anguksen tarkkaavainen katse ja terävä näkökyky saattavat hänet avustamaan saarelle saapuneita tähtitieteilijöitä, herra Halleyta ja herra Clarkea, taivaantarkkailun työssä. Saint Helenan historia kantaa väkivaltaisia muistoja orjakaupan ajoilta, ja satamat tuovat raakoja kävijöitä omien riitelijöiden lisäksi. Anguksella on tukena kunnioitettu ystävä herra Halley, joka tahtoo sinne minne maapallon reuna ulottuu. ”Sellaisen ihmisestä näkee että mitä tahtoo niin sitä kohti. Minäkin tahdon.” (KN)

Peter Sandström

Äiti marraskuu

Suom. Outi Menna

215 s. S&S

Päähenkilö on Peter Sandströmin näköinen ja oloinen mies, heillä on sama nimikin. Äiti marraskuu lähenee novellikokoelmaa, mutta alaotsikko luonnehtii tekstejä pohdinnoiksi. Mennyttä ja nykyisyyttä yhdistelevä tarinointi kannattelee niitä vahvemmin kuin varsinainen pohdiskelu. Päähenkilö luotaa suhdettaan vanhempiinsa, sisareensa, puolisoonsa ja lapsiinsa. Kertomalla heistä päähenkilö kertoo samalla itsestään. Runoilijoiden tavoin hän on kielellisesti erityisherkkä. Hän oppii ajattelemaan maailmaa sanojen ja tekstin kautta. Arjessa ja perhesuhteissa kommunikaation ongelmat iskevät kasvoille: ”Halusin sanoa että rakastin häntä, mutta sanat kuulostivat siltä kuin ne olisi lainattu amerikkalaisesta elokuvasta tai poplaulusta.” Äiti marraskuu kytkeytyy kertomakirjallisuudessa viime vuosikymmeninä nousseeseen autofiktioon. Se välttää lajityyppiä toisinaan vaivaavan ylenmääräisen yksilökokemuksilla mässäilyn. Arkisesta havaintotarkkuudesta kumpuava teksti pikemminkin herättelee lukijassa tuntemuksia ja oivalluksia kuin julistaa niitä. (TM)

Ilmoita asiavirheestä