Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan

Näyttelytila Pitted Datesin löytäminen vaatii pientä haahuilua Helsingin Teurastamon alueella. Lopulta löytyy lastauslaituri, josta päästään sisälle entiseen kylmätilaan. Seinissä on valkoiset kaakelit, lattia on kulahtanutta betonia.

Pitted Dates on uudehko ja kuvataidepiireissä hehkutettu kuvataiteen näyttelytila, jossa on ollut esillä esimerkiksi Vuoden 2025 nuoren taiteilijan Man Yaun teoksia.

Vaikka näyttelytoiminta toimii pienellä rahoituksella, kuraattori Sakari Tervo tekee asioita hieman toisin kuin on totuttu.

Kolme vuotta sitten Tervo avasi näyttelytilan Herttoniemen kauppakeskuksen Hertsin kupeeseen. Tilalle piti keksiä nimi, ja silmiin osui taatelipussi, jossa luki ”Pitted Dates”, kivettömiä taateleita. Se kuulosti kivalta – ja monitulkintaiselta.

”Englanninkieliset nimet saattavat kuulostaa teennäisiltä, mutta ajattelin, että tämä on mun juttu ja saan kuulostaa kuinka teennäiseltä tahansa jos niin haluan”, Tervo sanoo.

Syksyllä 2024 Tervo muutti Teurastamolle. Lähettyvillä sijaitsevat taiteilijoiden perustamat galleriat Huuto ja Kohta, joten alueella on nyt kiinnostava pieni kuvataidekeskittymä.

Tunnelma on erilainen kuin keskustan arvokiinteistöjen valkoisissa kuutioissa, mutta toki se on konventionaalinen omassa genressään. Samanoloisia ”rouheita” gallerioita on perustettu 1980-luvulta lähtien, jolloin New Yorkin Meatpacking Districtin vanhoihin varastotiloihin tuotiin nykytaidetta.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, Tervo ajattelee. Hän haluaa näyttää, miten nykypäivän teokset asettuvat osaksi traditiota ja millaisessa suhteessa ne ovat aiempien sukupolvien teoksiin.

Tällä hetkellä tehdään taas eteeristä, figuratiivista kuvataidetta, minkä takia esimerkiksi Pamela Brandtin (s. 1950) teokset ovat ajankohtaisia. Toinen hänen mielestään ajankohtainen taiteilija on Nora Tapper (s. 1961) puuhahmoineen.

”Nuoremman polven taiteilijat niin Suomessa kuin ulkomaillakin ovat kiinnostuneita jälleen teosten materiaalisuudesta ja niin sanotuista perinteisistä tekniikoista”, Tervo kertoo.

Hän haluaa tuoda näyttelyissään yhteen eri sukupolvien taiteilijoita, joiden ei tarvitse olla valmistuneita ”virallisista” taidekouluista. Hän pöyhii liittojen jäsenluet­teloja ja maakuntamuseoiden menneitä näyttelyitä, tekee löytöjä, yhdistää uutta ja vanhaa.

”Vastuullani on, että näen laajasti, mitä taidekentillä tapahtuu.”

Pitted Datesissa on vain ryhmänäyttelyitä.

”Niissä yleisöt, taiteilijat ja teokset sekoittuvat, ja tällainen yhteen kokoontuminen taiteen äärelle on minulle tärkeää.”

Monet pienemmät, niin sanotut vapaan kentän galleriat, järjestävät pääasiassa soolonäyttelyitä. Tervon mielestä se lisää taiteilijoiden välistä kilpailua apurahoista ja näyttelyajoista.

Koska osa teoksista on vanhoja, näyttelyn voi toteuttaa yleistä käytäntöä edullisemmin ja ekologisemmin. Taidekentällä on keskusteltu siitä, onko järkeä syytää markkinoille koko ajan uusia objekteja.

”Taide on pahimmillaan vähän kuin pikamuotia, henkisesti ja ekologisesti kestämätöntä. Taiteilija on saattanut tehdä yhtä teosta vuoden, ja sitten se vain hautautuu yhden esityskerran jälkeen työhuoneeseen.”

Entä raha? Pitted Datesin ansaintamalli on yhdistelmä myyntiä, apurahatyöskentelyä ja vuokranantajan ”tukea” edullisen tilavuokran muodossa.

Tervo ei tavoittele kaupallista galleriaa mutta toivoo löytävänsä keräilijöitä ja mesenaatteja, jotka haluaisivat tukea näyttelytilaa.

Hän kutsuu taiteilijat näyttelyihinsä, jotka hän rahoittaa pääasiassa apurahoilla. Teoksen myynnistä hän ottaa 20 prosenttia, kun käytäntö kaupallisten gallerioiden puolella on 50 prosenttia. Pitted Dates ei virallisesti edusta taiteilijoita, jotka voivat siten myydä teoksiaan muuallakin.

Viime kesänä Tervo vei taidetta nykytaiteen messuille Riikaan. Sellaista pienemmät vapaan kentän galleriat harvemmin tekevät. Suunnitelmissa on mennä kansainvälisille messuille tänäkin vuonna.

Sakari Tervo on valmistunut Kuvataideakatemiasta taiteilijaksi, mutta vuodesta 2019 lähtien hän on keskittynyt kuraattorin töihin ja opettamiseen. Hän on ollut turkulaisen Titanik-gallerian hallituksessa ja Sorbus-gallerian työryhmässä. Nykyisin hän työskentelee kuvataiteen yliopisto-opettajana Aalto-yliopistossa.

Jotkin Tervon aiemmin kuratoimat näyttelyt olivat pelkästään digitaalisia. Esimerkiksi vuonna 2018 hän vuokrasi Helsingin Hakaniemen maanalaisen leikkiluolan neljäksi tunniksi ja täytti sen taiteella. A Cave for Play -näyttelyn teokset kuvattiin ja julkaistiin verkossa. Diginäyttely on aina auki: kuvia voi katsoa hänen verkkosivuiltaan.

Pandemian aikana haave omasta fyysisestä galleriasta kuitenkin voimistui.

”Koin, että nyt tarvitaan fyysisiä tiloja. Ruudulla voi kontrolloida niin paljon omaa käyttäytymistä, mutta kun ihmiset kohtaavat fyysisesti, tapahtuu yllättäviä asioita.”

Tervolla on kaksi lasta, ja hän elää ruuhkavuosiaan. Galleriaa hän pyörittää vapaa-ajallaan.

”Mutta mulla on päivätyö, ja sen takia vakaat taloudelliset oltavat, päinvastoin kuin taiteilijoilla. He joutuvat usein pyörittämään näyttelytiloja taiteen tekemisen ja päivätöiden lisäksi.” 

Pitted Dates (Työpajankatu 2, Helsinki). Auki sunnuntaisin klo 14–16 tai ajanvarauksella.