Suurin osa suomalaisesta kulttuurista elää julkisen rahoituksen varassa – Onko se taiteen kahle vai vapauttaja?

KAHTA MIELTÄ: Luovan alan ammattilaiset Heikki Pursiainen ja Mikko Aarne väittelivät rahoituksen vaikutuksesta taiteen vapauteen.

Teksti
Mikko Huotari
Kuvat
Petri Kaipiainen

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Kun valtio myöntää taiteilijalle tukea, joutuuko hän rahoituksen katkeamisen pelossa tekemään taidetta, joka miellyttää rahoittajaa? Vaikka säännölliset tulot pitävät taiteilijat hengissä, niin kytkös taiteen ja sen rahoituksen välillä voi vaikuttaa taiteen vapauteen.

Valtio ja kunnat tukevat taidetta ja kulttuuria noin miljardilla eurolla vuodessa. Tarkan summan arviointi on mahdotonta, koska tukiin liittyvät käsitteet ovat epätäsmällisiä ja laskentatavat vaihtelevat.

Valtiolla on päävastuu kansallisista kulttuurilaitoksista, suorasta taiteilijatuesta ja korkea-asteen taidekoulutuksesta. Kuntien kontolla puolestaan ovat taiteen perusopetus, kirjastot sekä osa kulttuurilaitoksista, jotka saavat niin sanottua valtionosuutta (vos) eli säännöllistä, lain turvaamaa rahaa.

Julkisen rahoituksen lisäksi muun muassa säätiöt rahoittavat kulttuuria. Vuosittain säätiöt jakavat taiteelle noin 50 miljoonaa euroa.

Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen olisi valmis karsimaan taiteen julkista rahoitusta ja muuttamaan tukijärjestelmää.