25 vuotta sitten
Toiveet entisen Jugoslavian maiden nopeasta toipumisesta sisällissodasta olivat osoittautuneet katteettomiksi. EU-puheenjohtajamaa Suomi osallistui aktiivisesti ongelmien ratkaisuun Balkanilla.
2
MIN
Ns. kansainvälinen yhteisö, jolla tarkoitetaan useimmiten johtavia länsimaita, ilmaisi viimeksi Sarajevon huippukokouksessa halunsa auttaa Balkanin maita ja ohjata ne lännen arvoja kunnioittaviksi demokratioiksi. Tämän vuosikymmenen sodista kärsineistä maista erityisesti Albania, Makedonia, Kroatia ja Bosnia halutaan nostaa jaloilleen. Jugoslaviaan kuuluvat Kosovo ja Montenegro saavat myös suurta tukea. Serbiankin vuoro tulee, kunhan Slobodan Milošević on saatu kammettua vallasta.
Euroopan unioni, joka on alueen päärahoittaja, antaa pelkästään tänä vuonna näille Länsi-Balkanin maille yli kuusi miljardia markkaa erilaisia avustuksia. Pääkohteet ovat kansainvälisen yhteisön valvomat Bosnia ja Kosovo.
Kosovon jälleenrakentamiseen on jo nyt luvattu 12 miljardia, Bosniaan on jo ehditty upottaa noin 30 miljardia. Tähän lukuun eivät sisälly sotilasoperaatio Sforin kustannukset eikä maahan annettu humanitaarinen apu.
Bosnian tapauksessa, josta länsimailla on eniten kokemuksia, rahalla ei ainakaan vielä ole saatu mittavia tuloksia. Tämä myönnetään melko yleisesti, joskin varauksin. Asiaa ei ole auttanut sekään, että maassa hyörii kymmenittäin, jos ei sadoittain, kansainvälisiä järjestöjä. Tärkeimmät näistä ovat OHR, ECMM, UNHCR, ETYJ ja SFOR.
Lisäksi mukana ovat mm. IPTF, ICRC, USAID, MSF jne. Jo kirjainyhdistelmien runsaus kuvastaa sitä, millaista on rakentaa uudelleen perinpohjaisesti hajonnutta, epädemokraattista valtiota.
Ei riitä, että rahaa annetaan paikallisille viranomaisille, joita ei välttämättä ole edes olemassa. Tarvitaan ulkomaalaisia poliiseja kouluttamaan paikallispoliiseja, tullimiehiä, asianajajia, hallinnon asiantuntijoita, lääkäreitä; kaikkea ja kaikkien alojen osaajia.
Eri asia on se, minkä järjestöt myöntävät itsekin: kansainvälisiä toimijoita on Bosniassa ollut liikaakin. Tämä on merkinnyt mm. päällekkäistä työtä tai vaikkapa sitä, että maahan on lähetetty innokkaita afrikkalaisia poliiseja, joista puolet ei selvinnyt YK:n ajokokeesta.
Useimmat kansainvälisten järjestöjen edustajat vastaavat samalla tavalla kysymykseen siitä, mitä tällä kaikella on Bosniassa saatu aikaan: ”Täällä ei enää ammuta.” Saavutusta ei ole mitään syytä vähätellä, mutta kai sentään jotain muutakin?
SK 43/1999 Reijo Rutanen: ”Lännen kosioretki Balkanille”, 29.10.1999.