Suomi-leffassa on vikaa – jättää kylmäksi, kelpaa vain kotimaassa
Puhdistus ei valloittanut maailmaa, tekeekö sen Big Game?
Eräänä lokakuun viikonloppuna Suomen kolme katsotuinta elokuvaa olivat kaikki kotimaisia tuotantoja. Kotimaisten elokuvien katsojaosuus elokuvateattereissa on eurooppalaisittain erittäin korkea, jopa 25 prosenttia.
Elokuvia tehdään meillä enemmän kuin koskaan sitten 1950-luvun. Vuonna 2013 kotimaisten näytelmäelokuvien elokuvateatteriensi-iltoja oli 25. Tänä vuonna lukumäärä on 20.
Mutta milloin suomalainen elokuva herättää keskustelua tai haastaa yleisönsä? Milloin viimeksi kotimainen elokuva pakotti katsojan tarkastelemaan omia käsityksiään maailmasta?
Yhteiskunnallinen puheenaihe suomalaisesta leffasta tulee silloin, kun se kertoo Mannerheimistä, vaikka koko elokuvaa ei lopulta edes ole.
Samaan aikaan Ruotsissa keskustellaan elokuvien innoittamana esimerkiksi koulukiusaamisesta ja rasismista. Anna Odellin kiusaamisaiheinen, kokeellinen draama Luokkajuhla (2013) oli myös todellinen menestys yli 200 000 katsojalla. Toissa vuonna Ruben Östlund ravisteli maahanmuuttajakeskustelua Play-elokuvallaan. Östlundin uusi, sukupuolirooleja ja ydinperheihannetta satirisoiva Turist on vahva Oscar-suosikki jo nyt.