Suomi-jazz: UMO 40, Junnu 80, Pepa 60!
UMO nosti riman korkealle jo Kekkosen aikana.
Olipa kerran, kumpujen yössä, joukko eteenpäin katsovia härmäläisiä jazzjättejä. Pianistit Esko Linnavalli ja Heikki Sarmanto sekä saksofonistit Eero Koivistoinen ja Juhani, ”Junnu”, Aaltonen ottivat rakentaakseen meikäläisen rytmimusiikin myrskyisälle alkuaallokolle lautan, jolla bigband-musiikkiin kunnianhimoisesti suhtautuvat soittajat pääsivät seilaamaan.
Elettiin vuotta 1975. Presidenttinä oli Urho Kekkonen, jonka uran yhdeksi huipuksi tulisi jäämään Helsingin kesäinen Ety-kokous. Samoihin aikoihin teki Porissa ensiesiintymisensä Linnavallin johtama Finnish Jazz Music Workshop -kokoonpano, joka pian vaihtoi korskeaan kotimaiseen nimeen Uuden Musiikin Orkesteri. Ensimmäisen levynsä UMO Jazz Orchestrana sittemmin tutuksi tullut yhtye julkaisi 1976.
UMOn rima nousi heti korkealle muutenkin kuin artistisesti. Ammattitason toiminnan turvaksi neuvoteltiin opetusministeriön, Yleisradion ja Helsingin kaupungin kolmikantarahoitus. Vuodesta 1984 UMO onkin taannut jäsenilleen vastaavan toimeentulon kuin kaupunginorkesterit.
Tänä vuonna niin ikään pyöreitä täyttänyt saksofonisti Pepa Päivinen oli kolmekymppinen astuessaan riviin vuonna 1985. Hän muistaa Miles Davisin legendaarisen aisaparin Gil Evansin vierailun UMOn kapellimestarina 1987.
”Toisena harjoituspäivänä Gil ei enää sanonut biisien nimiä, vaan pani meidän tunnistamaan ne sähköpianointrojensa perusteella. Aika kuhinahan siinä hetken kävi, mutta metodi toimi. Konsertti jäi mieleen vahvana elämyksenä”, Päivinen muistelee.
