Vapaus synnytti ihmeen

Milanon taideteollisuusnäyttelyssä 1951 suomalainen muotoilu nousi koko designmaailman huipulle.

näyttely
Teksti
Timo-Erkki Heino

Moni saattaa – perintötavaroita katsellessaan – ihmetellä, kuinka designtietoisia isovanhempamme olivat, kun olivat hankkineet kodin käyttötavaroiksi designlasia ja -astioita. Vastaus on yksinkertainen: valinnanvaraa oli rajoitetusti. Sodan jälkeen kulutustavaroiden tuonti oli tiukasti säännösteltyä. Tuontirajoitusten suojaamilla kotimarkkinoilla tuotettiin ja hankittiin tulevia Suomi-designin klassikoita.

Sodanjälkeisellä jälleenrakennuskaudella kaikki lasitehtaiden tuottama käyttölasi meni kaupaksi, mutta hintasäännöstely teki siitä osin kannattamatonta. Taidelasia hintasäännöstely ei koskenut, ja lasitehtaat satsasivat siihen. Muotoilijoille annettiin lähes rajaton vapaus kokeilla uusia malleja.

”Se oli ainutlaatuista unelma-aikaa muotoilijoille”, Milanon ihme -näyttelyn kuraattori Uta Laurén kuvailee.

”Lasitaiteilijat saivat vapaasti ideoida uusia menetelmiä, joita kukaan ei ollut aikaisemmin tehnyt.”