Toisiinsa törmäävät maailmat
Koulukriisi rönsyilee moniäänisenä.
Alkutilanne on hyytävä. Koulun oppilas ilmoittaa olevansa liikuntasalissa ase kädessään.
Runoilijana ja nuortenkirjailijana ansioituneen Vilja-Tuulia Huotarisen (s. 1977) ensimmäinen aikuisten romaani ei tihene tarinaksi joukkosurmasta vaan laventuu kuvaukseksi vastakkaisten maailmojen törmäyksistä. Toisella puolella ovat opettajat ja aikuiset, toisella oppilaat ja nuoret. Vanhaa maailmaa hallitsevat sanat ja kirjaimet, uutta kuva ja ääni. Maailmojen sisällä kolisee. Tunteet, haaveet, pelot ja pettymykset pitävät henkilöitä otteessaan. Vahvimmin on läsnä 15-vuotiaiden tyttöjen muodostaman kuusikon johtohahmo C, joka videobloggaa anonyymisti 100 000 seuraajalleen. Vaara tilanteessa pyristelevät opettajat päätyvät tietämättään kuvaan.
Perustasollaan Niin kuin minä heidät näin seuraa kriisikertomusten kaavaa. Keskushenkilöitä seurataan vuorotellen ja taustoitetaan takaumilla. Henkilöhistoriallisten rönsyjen harventaminen tuskin olisi heikentänyt romaania.
Kerronnallisen nykyhetken päälle Huotarinen rakentaa toisen ulottuvuuden, joka luotaa traumaattisen koulupäivän tapahtumia tulevaisuudesta. Aikaperspektiivin vaihtuessa kerronta sirpaloituu. Loppujaksot hajoavat runollisiksi fragmenteiksi. Ytimessä ovat kysymykset katsomisesta ja kertomisesta: ketkä pääsevät näkyviin ja ketkä jäävät taustalle, kuka saa äänensä kuuluville ja kenet vaiennetaan. Lukija joutuu olemaan tarkkana hahmottaakseen, kenen ääntä ja näkökulmaa teksti kulloinkin noudattelee.